Tai emmehän me sitä kutsu pastakoneeksi, vaan massamankeliksi Tämä on massamankelille se ystävällisin tapa, ja samalla myös nopein tapa saada massa notkeaksi ja työstettäväksi. Tästä tekniikasta voin kiittää Donna Katoa.
- 01. Ensin massa leikataan mahdollisimman ohuiksi levyiksi, kuvassa koko pieni paketti siivutettu pituus suuntaan.
- 02. Sitten kaulitaan leikatut palat yhdeksi levyksi joka on suunnilleen yhtä vahva kun massamankelin paksuin asetus.
- 03. Levy viedään paksuimman (minun koneessa numero 1) asetuksen läpi.
- 04. Tämä kuva on havainnollistamassa sitä massamankeli ystävällisyyttä. Raidat massasta johtuu siitä että ääriasennoissa hammastus joutuu koville, jokainen raita on syntynyt siitä että hammastus liikahtaa tyhjää välissä. Jos kiusaan konettani jatkossa paljon ykkösasetuksella menee siitä hammasrattaat lopullisesti rikki ja asetus lakkaa toimimasta.
- 05. Levy viedään seuraavan asetuksen läpi. Huom, levyä ei taitetata! Minulla tämä asetus on siis numero kaksi.Sen jälkeen levyä ei taaskaan taiteta, vaan se viedään kolmannen asetuksen läpi.
- 06. Kolmannessa asetuksessa, tai keskiasetuksissa hammastus on optimaalisessa asennossa koneen toiminnan kannalta. Nyt siis alemme taittaa massaa kaksin kerroin ja viemään sitä yhä uudelleen kolmos asetuksen läpi. Niin kauan kun taite murtuu tarvii massa viedä koneesta läpi.
- 07. Yleensä laitetaan taite edellä, se ajaa massasta ilmaa pois.
- 08. Mutta jos tahdotaan pidempää soiroa voidaan laittaa taite myös sivuun.
- 09. Mutta ei taite viimisenä, sillä sillon me viemme massaan ilmaa jota yritämme välttää.
- 10. Lopputulos on valmis kun ei enää murtuile, ja voidaan alkaa tehdä mitä ikinä olimmekaan tekemässä.