Archive for the ‘FAQ’ Category

Pieni esipuhe millefioriin

lauantai, heinäkuu 26th, 2014

Kesähelteet on hauskaa aikaa tehdä millefioria; massa notkistuu ihan yhtäkkiä ja liukuvärit valmistuu hetkessä. Ja valmiit pötkötkin venyy ilman isompaa työtä. Niimpä otin itseäni niskasta kiinni ja viimein tein millefiori kurssin neljä  ekaa työtä viimein ohjeiksi vaihevaiheelta. Kuvat on nyt koneella ja alan naputella ohjeita blogiin.

Mutta ensin haluaisin sanoa pari sanaa, ne samat jotka toiv0ottavasti muistan sanoa kurssilla aina ennen alotusta.

Ensinnäkin kokeile rohkeasti, jos epäonnistut ei pötköjä tarvitse käyttää. Ne voi sekoittaa uudeksi väriksi tai pahimmassa tapauksessa saat paljon helmen sisustaa, hukkaan se ei kuitenkaan mene. Ja jos jokin menee vikaan, ota se opettelun kannalta, teet sitten ensi kerralla toisin. Millefiori ei ole hankalaa, kunhan muistat muutaman asia. Millefiorissa massalla on väliä. Läpikuultavaan pohjaan tehdyt massat ei toimi, lopputuloksesta tulee helposti suttuinen. Katon massoista läpikuultavalla pohjalla ovat beige, helmiäinen ja metallivärit, käytä näitä aina tarkkaan harkiten. Muilla valmistajilla se on ihan veikkaustoimintaa mikä pohjaväri on, en suosittele edes kokeilemaan.

Iso on aina helpompi tehdä kuin pieni. Ota rohkeasti reilusti massaa, liukuväriin annan kursseilla suosituksen kahdesta puolikkaasta pikkupaketista. Kyllä siitä tulee iso, mutta isosta saa aina myös pienen. Pientä ei saa isoksi, tai ainakin kuvio tuppaa väristymään jos yrität. Väreiksi kannattaa alkuun valita selkeitä värejä kunnon kontrastilla, liukuväriin valkoinen ja joku väri kuten magenta, violetti, turkoosi, vihreä, oranssi tai punanen. Mustalla tulee liaan iso kontrasti, ja keltaisella liian pieni. Tämä ohje alkuun, kun pääset liukuväristä jyvälle käytä just niitä värejä kun tykkäät. Pötköistä kannattaa ensin tehdä halkasijaltaan isoja ja pituussuuntaan lyhyitä, venytetään ne sitten valmiina, sen sijaan että yrittäisi tehdä pitkiä pötköjä johon tarvitsisi muotoilla pitkiä ohkaisia suiroja, ei kuulosta helpolle.

Ja kun pötköt on valmiit, ne annetaan olla. Varsinkaan kesähelteillä niistä ei saa iloa irti, mutta kun ne hiukan asettuu (normi-ilmoilla seuraavaan päivään) niistä saa helposti leikattua ohkaisia siivuja. Se mitä niillä sitten tehdään jää helteiden takia nyt siis myöhempään.

Näillä sanoilla eteenpäin, tulossa on lehti, ruusu, kukka ja perhonen. Nämä tehdään millefiori kurssilla tässä järjetyksessä, ja kurssilla yleensä myös ne jotka aiemmin ei ole massailleet myös näistä selviää. Toki kannattaa harjotella rauhassa, kurssilla olen siellä pitämässä kädestä kiinni mutta kotona en.

Linkit kauppaan ei toimi

sunnuntai, helmikuu 2nd, 2014

Johtuen palvelimen muutoksista Helmikeskuksen kauppa kaatui ja jouduimme rakentamaan sen uusiksi. Blogin linkit johhtaa edelleen rikkinäiseen vanhaan kauppaan. Jahka taivaasta tipahtaa aikaa asia korjataan, mutta pahoittelen, tilanne on toistaiseksi tämä.

10.2.2014 Ohjeiden linkit pitäisi nyt olla korjattu, muita tuskin kosrjataan koskaan.

Massa FAQ (eli useimmiten esitetyt kysymykset)

torstai, maaliskuu 7th, 2013

Mitä on polymeerimassa?
Polymeerimassa on muovailtavaa kotiuunissa kovettuvaa muovimassaa. Eri merkkejä (kauppanimiä) on monta. Pienistä ominaisuus eroista huolimatta ovat kuitenkin samaa tavaraa ajatukseltaan.

Voiko eri merkkejä yhdistää?
Voi. Se mikä järki siinä on, on sitten eri juttu. Ja tietenkin, aina kannattaa kokeilla ensin pienimuotoisesti. Jos yhdistettävien massojen paistoajoissa ja lämpötiloissa on eroa paistetaan ne matalimmalla lämpötilalla. Millefiorissa ei voi, koska kaikki samassa pötkössä käytetystä massasta tulee olla koostumukseltaan samaa.

Massan säilytys?

Massa tulisi säilyttää auringonvalolta, lämmöltä ja pölyltä suojattuna. Oikein säilytettynä massa säilyy vuosia.

Mitä työkaluja tarvitsen?
Hyvät kädet. Massailu käy käsien päälle. Alustaksi suosittelen kaakelia, mutta hätätapauksessa kaakelin voi korvata pöytään teipatulla leivinpaperilla. Massasta saattaa irrota väripigmenttejä joten työskentelyalusta on hyvä suojata. Kaakelin hienous on, että kaakelin voi laittaa uuniin. Esimerkiksi valmiiksi tehdyn riipuksen muoto voi vääristyä jos sitä siirtää. Tarvitset myös terän jolla leikata massaa ja joko muovikaulimen tai massamankelin (pastakone) jolla massan saa notkistettua. Paistoa varten tarvitset uunin, kiertolilmakin käy, muttei mikro. Vauvankosteuspyyhkeet ovat mukava lisä käsien, työkalujen ja tason puhdistukseen.

Massailun aloittaminen?
Massailu aloitetaan aina työstämällä massa notkeaksi. Jostain olen lukenut hyvän vertauksen että massaa tulisi ajatella hiukan kuin maalia; seistessään kemikaalit erottuu ja käyttöä varten ne tarvitsee sekoittaa uudelleen. Näin on myös massan kanssa, se on sekoitettava huolellisesti ennen käyttöä. Lämpö, liike ja paine notkistaa massan.
Painetta ja lämpöä saat massaan helposti istumalla pari minuuttia ennen työstöä paketin päällä. Massan voi työstää joko muovikaulimella tai massamankelilla. Massa leikataan paketista ohuina siivuina jotka joko kaulitaan kaksinkertaisiksi ja taitetaan tai käytetään pastakoneen lävitse ja taitetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Massa on tarpeeksi hyvin työstetty kun kaksinkerroin taittaessa massalakana ei murru taitekohdasta. Numeroina isosta paketista tullut massa kaipaa 10 kertaa mankelin läpi menoa, pienestä 20 ja värilajitelmasta 40. Nämä on suuntaa antavia, mutta siis koolla on väliä, mitä isommasta paketista massa tulee sitä notkeampaa se on.

Mutta kun se vaan murtuu?

Maltti on valttia. Toisinaan massa vaatii vaan enemmän työstämistä. Mikäli massa vaan murtuu ja murtuu voi massan välillä pyöräytää kämmenien välissä isoksi palloksi ja pyöritellä hetken kunnes taas siivuttaa uudelleen. Katon metallivärit (helmiäinen, hopea, kulta ja kupari) sisältää erityisen paljon micaa (pientä pulveria joka tuo metalliväriin sen hohdon), joten etenkin metallivärit voi olla hankalia työstää. Mikäli ei tee millefioria voi kokeilla sekoittaa joukkoon läpikuultavaa massaa, metalliväreihin jopa puolet. Myös nestepolymeeriä voi sekoittaa tipan murenevan massan sekaan. Mutta on hyvä muistaa kohtuus, mielummin käyttää enemmän mankelin läpi kuin sekoittaa joukkoon muuta. Ja millefioria tehdessä ei sotketa joukkoon mitään.

Kun massa on liian pehmeää tai kovaa?
Massassa on pehmentimiä jotka notkistavat massan, huolellinen massan työstäminen sekoittaa pehmentimet massaan tasaisesti. Toisinaan massa kuitenkin on vaan liian notkeaa tai ei notkistu millään. Liian notkeasta massasta saa jäykempää imeyttämällä pehmentimiä pois. Massa kaulitaan levyksi ja laitetaan kahden kopiopaperin väliin. Päälle painoksi vaikkapa puhelinluettelo, ja annetaan olla ainakin pari tuntia ellei jopa yön yli. Kopiopaperiin jää näkyvä läikkä kun pehmentimet imeytyy paperiin.
Pehmentimiä voi siirtää myös toiseen massaan, liian notkea ja liian jäykkä massa pussiin päällekkäin ja pussin päälle painoa yön yli. Seuraavana päivänä liian notkean massan pehmentimet ovat siirtyneet toiseen massaan.
Lisättävä on että vaihdettuani Katoon en ole kumpakaan joutunut tekemään, ennen kylläkin.

Sitten massaillaan?
Massasta saa tehtyä mitä vaan mielikuvitus keksii. Helmiä, riipuksia, pieniä käyttöesineitä, veistoksia, miniatyyrifiguureita, vain mielukuvitus on rajana. Hakusanaksi googleen polymerclay ja maailmalta löytyy innoittajia. Erivärejä voi yhdistää ja sekoittaa uusia värejä. Hyvä kuitenkin muistaa työskennellessä, että jos vaan mahdollista aloittaa vaaleimmasta ja etenee tummempaan. Etenkin valkoinen väri on armoton. Pienikin hippu muuta saa sen likaiseksi, eikä edes huolellinen työvälineiden puhdistaminen aina auta. Massan sisään voi laittaa metallilankaa joka tukee pitkiä tai korkeita ohuita töitä. Isoja palloja saa kevyemmäksi tekemällä sisälle foliopallon. Mitä vaan mikä kestää uunissa paistamisen
Kumihanskoilla vältät sormenjäljet, mutta muutoin et hanskoja tarvitse.
Massaa voi leimata, siihen voi sekoittaa erillaisia kimalteita ja jauheita. Työkaluja ja tapoja on lukematon määrä, omasi löydät rohkeasti kokeilemalla.

Miten ne työt sitten paistetaan?

Ihan kotiuunissa. Ja uunia voi käyttää vielä sen jälkeenkin ruuanlaittoon. Ainakin Kato on CE merkitty, ja myrkytön. Paistoaika ja lämpötila vaihtelee merkin mukaan. Tämä ohje on vain Katosta tehdyille töille. Kato ei kutistu uunissa eikä muuta väriään, läpikuultavaa lukuunottamatta. Töissä joissa läpikuultavaa on käytetty, suosittelen paistamaan 130C asteessa 30min, kun taas muita töitä noin 145C asteessa 12min. Katon suositeltu paistolämpötila on 130-150C ja paistoaika 10-30min. olen kuitenkin huomannut että läpikuultava alkaa helposti kellertää 150asteessa, joten siksi suosittelen sille matalampaa lämpötilaa.
Paistoalustana käy se työskentelyssä käytetty kaakeli. Kuitenkin pyöreisiin muotoihin, kuten vaikkapa helmeen jää tasaisella paistettaessa painauma, joten helmiä paistan kopiopaperista taitellulla haitarilla. Veistoksia ja figuureita voi tukea erillaisin foliosta tai rautalangasta tehdyin tuin. Yksi tapa paistaa on haudata työt leivinjauheeseen, jolloin koko työ upotetaan leivinjauhe kekoon ja paistoaikaan lisätään 5min.
Jos olet epävarma uunistasi suosittelen hankkimaan paistolämpömittarin. Työn polttamista tulee varoa. Palaessa työstä irtoaa todella erikoinen tuoksu, pinta muuttuu lasikiiltoiseksi ja alkaa kuplia. Mikäli työ palaa, sammuta uuni, avaa luukku, tuuleta hyvin, ja poistu tilasta. Palokaasujen (minkäänlaisten) haisteleminen ei ole suositeltavaa. Koska palamisen alkuvaiheessa työhön tulee todella kaunis lasimainen kiiltävä pinta, tiedän töitä poltettvan tahallasestikin. Älä kuitenkaan koskaan ylitä 175C lämpötilaa, ja tarkkaile uunia sillä pinta alkaa kuplia hyvin nopeasti jolloin työ menee pilalle. Tahallinen poltto vain omalla vastuulla enkä suosittele kuin kokeneille massailijoille.

Onko työ sitten valmis?

On, jos siltä tuntuu. Työn voi paistaa uudelleen ja uudelleen, ja toisinaan eri työvaiheiden erikseen paistaminen helpottaa työskentelyä. Tärkeintä paistamisen jälkeen on kuitenkin muistaa että juuri uunista tullut työ on hauraimmillaan, joten työn kannattaa antaa jäähtyä rauhassa. Uunista tulleen työn voi maalata, hioa, kiillottaa, lakata, sitä voi kaivertaa, ja edelleeen vain mielikuvitus on rajana. Paistettu työ ei enää palaa muovailtavaan tilaan uudelleen, mutta jatkokäsittelylle on monta mahdollisuutta.

Copyright Helmikeskus, www.helmikeskus.net

Nikkelitestiä ja direktiiviä

perjantai, joulukuu 16th, 2011

Aihe josta moni kyselee, ja hyvä niin, asiasta on hyvä olla kiinnostunut. Varsinkin te jotka teette koruja myyntiin, myyjän olisi ihan hyvä tietää hiukan mitä myy.  Kuvat aiheesta näin meillä testataan.

Koruja, ja tuotteita jotka tulee pitkäaikaiseen ihokosketukseen koskee EU:n nikkelidirektiivi (94/27/EC, VNp 2/2000 ja  2004/96/EY, VNa 494/2005), joka kieltää myymästä lävistyskoruja ensikoruiksi joista liukenee nikkeliä  0,2 µg/cm² tai enemmän (tämä siis koskee  niitä koruja jotka laitetaan rei’ityksen ja lävistämisen yhteydessä) ja muita koruja joista liukenee nikkeliä 0,5 µg/cm² tai enemmän. Nikkeli direktiivin mukainen ei siis tarkoita nikkelitöntä, vaan nikkelidirektiivi antaa raja-arvot paljonko nikkeliä tuotteen pinnalta saa liueta. On kuitenkin väärin myydä tälläistä tavaraa sanalla nikkelitön. Sanalla nikkelitön myytävän tuotteen tulisi olla nikkelitön, kts vanha kuluttajaviraston artikkeli aiheesta.

Sieltä artikkelin lopusta voi lukasta että valmistaja, maahantuoja ja myyjä vastaa siitä että tuote on turvallinen ja siitä annetaan oikeat tiedot. Koska voin rastia ruudut maahantuoja ja myyjä (ja utr osissa valmistaja) otan asian vakavissani, niimpä se tarkoittaa että varmistan asian, ja sitten varmistan uudestaan. Käytännössä se tarkoittaa että nikkelittömyys meillä testataan kahdella eri menetelmällä, joka ainoasta tuote-erästä. Poikkeuksetta.

Ensin se varmin tapa; massaspektrometri. Tämä härveli on liian kallis yksityiseen tai pienyrityksen käyttöön, joten tälläistä ei kotoa löydy. Kuitenkin vaadin tämän tuotteita tilatessa lähettäjältä. Massaspektrometrin toimintaa en osaa selittää omin sanoin, enkä oikeastaan ole edes varma olenko toiminta periatteen ymmärtänyt oikein joten linkitän wikipediaan. Kuitenkin tässä yhteydessä se tarkoittaa että saan sähköpostilla pdf tiedoston jossa on kippura mistä näkee mitä aineita on missäkin metalliosassa., ja laitan viestiä joka tilöauksen yhteydessä että tahdon uudet tulokset ennenkun lähettävät tavaraa tänne. Tämä testi tehdään siis kiinassa, ja on aina riski että kiinalainen huijaa. Niimpä testaan kaikki uudelleen kun ne tulee tänne kotitestillä.  ( Ja tieto siitä että testaan tavaran uudelleen pitää myös kiinalaiset varpaillaan, karsii kummasti hinkua huijata tässä suhteessa).

Kotitestinä mulla on käytössä apteekista saatava Chemo nickel spot test. Tämä testi ei ole mitenkään luotettava, tämä testaa lähinnä onko tuote nikkelidirektiivin mukainen ja on enemmäkin suuntaa antava, kotikäyttöön sopiva sellanen varmuuden vuoksi testi. Testi on nestemäinen, tippa nestettä pumpulipuikkoon, hierotaan testattavaan pintaan 30-60sekuntia, jos puikko alkaa punertaa sisältää tuote todennäköisesti nikkeliä. Se ettei testi punerra, ei tarkoita että tuote olisi nikkelitön ja dimetyyliglyoksiimi värjää myös raudan suolat punertavaksi.

Tässäpä vielä esimerkki:

Ensin meille tulee laatikko. Tällä kertaa sisältä löytyi antiikkihopeisia ja hopeoituja sydänlukkoja. Ja itseasiassa samalla  tuli myös laatikko rengasketjua, mutten sitä jaksanut kuvata, tylsiä tälläset kuvat.

Sitten leikitään kemistiä. Sen verta tiukkaa tavaraa että vähintään ikkuna auki kun testaillaan. Testin lisäksi siis kumihanskat, pumpulipuikkoja, testattavat romut ja euron kolikko.

Sitten testitulokset: hopeoitu sydänlukko negatiivinen, antiikkihopeasta lähti mustaa mutta tulos negatiivinen, rengasketju negatiivinen, euron kolikko positiivinen. Euro oli mukana siis siksi että saataisiin joku postiivinenkin tulos, ei se normi päivään kuulu.

Näin tehdään vaijerikoru

maanantai, elokuu 8th, 2011

Toivottiin tällästä rautalanka mallia, joten toivottavasti tällä pääsee alkuun. Teen rannekorun, mutta samalla tavalla syntyy kaulakorukin. Tämä on siis on melko pitkälle selitetty versio, mutta jos jotain kysyttävää niin rohkesti kommenttiosastolle kysymystä.

Ensin työvälineet:

  1. Kärkipihdit
  2. Katkaisupihdit (/sivuleikkurit)
  3. Pyöröpihdit
  4. Puristushelmipihdit

Kaikkia edellä mainittuja ei tarvitse, ja kokeilemiseen käy ihan työkalupakista löydetyt työkalut. Ja kun kärpänen puraisee ja haluaa alkaa harrastaa, pihdit saa hankittua vaikka rautakaupasta (ei nelosta), tärkeintä on että ne sopii käteen. Toki tiedän sellaisen helmikaupan josta kaikki pihdit kannattaa hankkia ;)   Kärkipihdit on se jota käytän itse eniten, puristushelmipihdit se jota käytän vähiten. Syy tähän on tottumus, kun aloin harrastaa ei tarjolla ollut jälkimmäistä vaihtoehtoa ja vanha koira ei opi uusia temppuja. Kummallakin voi siis tehdä saman, näytän myöhemmin mitä eroa näillä on. Kärkipihdeillä on myös kätevä pitää kiinni ja kiristellä, kärkipihdit on mun suosikkini. Katkasupihdit on ehdoton hankinta, niillä katkaistaan koruvaijeri. Älä käytä saksia, vaijeri luultavasti katkeaa saksilla, mutta ne on entiset sakset, vaijeri on muovipinnoitettua terästä joten se jättää jälkensä. Pyöröpihdit, no niitä et tarvitse tässä projektissa, jatko-osassa kyllä (joka tulee myöhemmin joskus).

Sitten on kaikenmailman härpäkettä jota voi käyttää jota kuvassa ei ole. Näistä mainittakoon pyyheliina tai vaikkapa noin A3:n kokoinen fleecepalanen pöydälle. Kummankin idea on ettei sormista putoilevat helmet päädy lattialle, pöydältä ne tapaa hypellä lattialle ja muistuttavat sitten ikävästi imuroidessa itsestään kun ropisevat putkessa. Tai sitten konttailet lattialla pudonneiden perässä. Toinen kätevä on helmikolmio. Periaatteessa mikä tahansa pieni kippo kuten vaikkapa pilttipurkin kansi käy, muttei käyttömukavuudessa ihan vastaa samaa. Tämän idea on siis että saat käytettävät helmet kaadettua pussista tai purettua nauhasta kippoon, jossa ne pysyy yhdessä paikassa mutta on kuitenkin kokoajan käsillä. Se missä pilttipurkin kansi häviää helmikolmiolle on kun laitat ylijääneet pienet helmet takaisin pussiin, kolmion kärki on melko kätevä nokka takaisin pussiin kaatamisessa, siemenhelmille ihan ehdoton.

  1. Koruvaijeri
  2. Erillaisia isoja kivihelmiä
  3. Puristushelmen päälisiä
  4. Vaijerinsuojia
  5. Puristushelmiä
  6. Salpalukko
  7. Pieniä lasihelmiä
  8. Helmihattuja

Sitten osien pariin. Valitsin tarkoituksella helmiä joita ei kaupasta löydy, idea ei ole tehdä samanlaista rannekorua, vaan auttaa rohkeasti kokeilemaan; päästää oma mielikuvitus valloilleen. Kaikkia osia ei tarvitse, tämän idea on selittää miten ihan tavallisia osia käytetään. Ja muut lukot laitetaan samalla tavalla, laitoin tähän nyt vaan salpalukon, mutta jos ei ole salpalukon ystävä niin muutkin laitetaan samalla tavalla.

Sitten miten puristushelmipihdit toimii..

1-2. Se taaempi kolo, joka on U:n mallinen, sillä puristetaan ensin. Mä en ole näiden pihtien kanssa mestari, idea olisi saada molemmat vaijerin päät puristushelmen vastakkaisiin reunoihin, sinne U:n kumpaankin kärkeen. Mulla ne tapaa jäädä enemmän tai vähemmän keskelle, mikä vaikeuttaa seuraavaa vaihetta.

3. Se etummainen kolo taittaa puristushelmen kaksin kerroin.

4. Ja valmiina se siis on siisti pieni nökerö.

Mutta…

Aikana ennen puristushelmipihtejä se tehtiin näin. Eli kärkipihdeillä puristushelmi liiskaksi.

Tämän kuvan olisi tarkoitus havannollistaa mitä eroa kahdella edellä mainitulla sitten on, muuta kuin kuvien määrässä. Numero 1 on puristettu kärkipihdeillä ja 2 on puristushelmipihdeillä, kummatkin puristushelmet on samankokoisia alkujaan, puristushelmipihdeillä siitä tulee pienempi kun se pyöristetään kaksin kerroin. Mutta sanottakoon että ko puristushelmi on 2mm, eli ylläoleva kuva on suurennos.

Sitten aloitetaan.

  1. Vaijeri
  2. Puristushelmi
  3. Vaijerin suoja
  4. Lukko
  5. Ja tähän oltaisiin menossa…

Eli aloitetaan vaijerista. Sitä leikataan tarpeeksi pitkä pätkä. Alkuun mittaa hiukan reilu se mitä luulet tarvitsevasi ja kumpaankin päähän ylimääräiset 7-10cm  päättelyyn. Parempi ottaa liian pitkä kuin liian lyhyt, vaijeria ei jatketa millään ja etenkin alkuun liian lyhyillä päillä päättely on melko turhauttavaa. Sitten puristushelmi, edellä kävin lävitse tavat puristaa se. Ja kun katsotaan kohtaa 5, voidaan huomata että tämä vanhakoira ei ole siis oppinut uusia temppuja, olen sen siis liiskannut kärkipihdeillä.  Vaijerinsuoja, sen tarkoitus on suojata vaijeria. Aina sitä ei voi käyttää, esimerkiksi on jakajia ja monirivisiä lukkoja joissa siistempi tulos tulee ilman, sitten lisäksi kaikki ei näitä käytä vaikka voisikin. Vaijerinsuoja ei siis ole mitenkään pakollinen osa, se suojaa nimensä mukaisesti vaijerin tekemää u-käännöstä, mutta esimerkiksi ryhmässä jossa itse koruilen suojia käyttää lisäkseni ehkä kaksi, käyttämättä jättää useampi. Löytyy helmikirjojakin jotka ei vaijerinsuojasta ole kuullut, joten ei kai sen pois jättäminen niin suuri rikos ole. Minä kuitenkin käytän.

Puristushelmen päälinen. Se on samanlainen kapistus kuin vaijerisuoja, minä käytän, moni ei. Ei mitenkään pakollinen, itse kuitenkin tykkään että lopputulos on minun silmään siistempi päälisellä kuin ilman. Tietty, minäpä liiskaan puristushelmeni “väärin”, hyvä ne jollain on peittää ;) Koruilussa ei siis ole oikeaa ja väärää, vaan makuasioita, joista ei kiistellä. Vaikka minä teen näin, halusin kuitenkin kertoa ettei se ole mitenkään ainoa tapa. Sama pätee puristushelmen päälisen laittoon, jos sellaisen päätyy laittamaan, voi sen tehdä kärkipihdeillä (2.) tai puristushelmipihtien pyöristysosalla (1.). Kummallakin se puristetaan varovasti kiinni.

Nyt meillä siis pitäisi olla toimiva alku joka näyttää jommalta kummalta alta olevalta tai sitten joltain siitä välistä:

Se riisutuin malli, vain pakolliset osat. Jotain väliltä olisi  tähän puristushelmen päälinen tai vaijerinsuoja.

Versio kaikilla nippeleillä ja nappeileilla, löytyy siis vaijerinsuojat ja puristushelmen pääliset. Jompi kumpi tai siitä väliltä, nyt on kuitenkin alku valmis. Niimpä haluan sanoa jotain helmien valinnasta.

Ei näin, ahneella on sellanen loppu, kais tiedätte. Pelkät isot helmet ei yleensä toimi. Yllä olevan korun vikana on ettei se taivu, ei senttiäkään enempää kuin kuvassa. Eli se ei mene edes kiinni, ja tuskin on kauheen mukava tai pitkäikäinen vaikka menisikin. Tästä saa parilla eri tapaa toimivan, mutta tämä tönkköys on hyvä ottaa huomioon suunnitellessa.

Yleensä ei ole toivottavaa päätellä näin löysään, mutta tälläinen päättely tekee pelkistä isoista helmistä tehdyn korun toimivaksi, tämä antaa tilaa helmien elää, ja koru taipuu näin kiinni.

Eli rannekoru näyttäisi tältä yllä olevalla elämisvaralla. Mun suosima vaihtoehto on käyttää isojen helmien välissä pieniä helmiä; välihelmiä, tai siemenhelmiä (ne on sellaisia tosi pieniä lasihelmiä) tai mitä nyt sattuu keksimään.

Päädyin siis pieniin helmiin välissä, ja laitoimpa helmihatunkin tuomaan ilmettä lisää. Tämän kuvan tarkoitus on kutenkin osoittaa mistä kohtaa ylimääräisen vaijerin voi pätkäistä pois, parin helmen jälkeen. Jos tekee kovin isoista helmistä kaulakorua, ja epäilee että korusta tulee raskas, toinen puristuhelmi tässä kohtaa ja pätkäsy sitten vasta parin helmen päässä tuo lisää kestävyyttä. Mutta tästä tulee rannekoru joten pätkäsen tuosta ihan helmen vierestä. Ja sen jälkeen pujotellaan helmiä kunnes ollaan toisessa päässä korua.

Sopivan pituuden saa joko sovittamalla tai mittaamalla välissä. Sovitan omaan ranteeseen, joka sitten näkyy lopputuloksessa, paitsi että ranteeni on paksu, pidän roikkuvasta rannekorusta; lopputulos on monen makuun liian pitkä. Ja koska tässä notkeutta tuli noista pienemmistä helmistä välissä, vaijeri kiristetään, eikä jää mitään elämisvaroja. Ja päättely menee peilikuvana aloitukselle, ja pujotella sinne parin helmen päähän taas missä katkaistaan ylimääränen vaijeri heti helmen reiän vierestä. Kunhan ollaan ensin liiskattu se puristushelmi.

Ja sitten se olisi valmis! Yhteenvetona kertaan vielä mitä tarvitaan:

  • koruvaijeria
  • katkaisupihdit
  • kärkipihdit tai puristushelmipihdit
  • puristushelmiä
  • lukko
  • helmiä

Sitten mitä minä käytin edellä mainittujen lisäksi:

  • vaijerinsuojia
  • puristushelmen päälisiä
  • helmihattuja

Nyt rohkeasti kokeilemaan!

Helminauhan solminta

tiistai, maaliskuu 29th, 2011

Paljon toivottu aihe, joten kirjoittelempa kuvien kera miten se tehdään. Ja hei, vastoin kun yleisesti luullaan tämä ei ole vaikeaa, toki tekniikka vaatii opettelua, mutta on taatusti vaivan arvoista.Solminnan idea on lyhyesti että jokaisen helmen välissä on pieni solmu. Näin korulle saadaan upea laskeutuvuus, helmet ei hankaa toisiaan ja mikäli nauha sattuu menemään rikki, ei hukata kuin korkeitaan yksi kaksi helmeä… Mutta nyt siis tekemisen pariin:

Ensin kerätään välineet:

Tällä kertaa somin makeanveden helmistä nauhan. Se mitä helmiä käyttää vaikuttaa langan valitsemiseen, koruun joka tehdään helmistä tai pääosin valitaan helmille hellävaraisempi silkki. Silkki kuitenkin venyy ja haurastuu ajan mittaan, joten kivi ja lasihelmille tai pääosin näistä solmittuun nauhaan valitaan kestävämpi nylon lanka. Helmisilkkiin solmitun helminauhan elinikä on noin 3-5vuoteen, jonka jälkeen helmet tulisi solmia uudelleen.

Mutta takaisin sinne välineisiin. olen siis valinnut makeanvedenhelmiä ja helmisilkkiä, tälllä kertaa kokoa 8. Langan vahvuus riippuu helmen reiän koosta. Langan tulisi mahtua kertaalleen reiästä läpi, mutta tuntua silti jämäkältä. Oikean koon oppii löytämään ajan kanssa. Jos lanka menee kaksinkerroin reiästä läpi, on lanka liian ohut.

Kuvassa harrastan väline urheilua, siniset langan leikkurit on ihanat käytössä, mutta hinnaltaan sen verran suolaiset etten niitä ole edes ajatellut kaupan valikoimaan, hyvät terävät sakset ajaa saman asian, jos oikein innostut aiheesta, silloin nuo leikkurit on hintansa arvoiset. Reiänväljennin on ehdoton työkalu, kuten myös hyvä ja nopeasti kuivuva liimaa. Frechwire, josta olen jossain kuullut suomennoksen koruspiraali, suojaa silkkilankaa metalliosien hankaumilta. Nylon langasta solmittaessa tätä ei yleensä käytetä, mutta silkkilangalle on ehdoton. Koruspiraalin koko on valittu aavistuksen isommaksi kuin silkki, sillä silkki viedään spiraalin läpi.

Mutta sitä ennen…

…väljennetään helmien reikiä. Ensimmäiset ja viimeiset 2-3 helmeä kaipaa reikää josta mahtuu lanka kaksinkerroin läpi. Kuva on havainnollinen, vie helmi vesiastiaan kun väljennät reikää. Ja tämä tehdään siis 4-6 helmelle. Tässä korussa käytin valtavia helmiä (11-12mm), joten tähän riitti vallan hyvin 2 helmeä alusta ja lopusta, mutta pienemmillä helmillä suositellaan kolmea. Usko tai älä, tämä on mielestäni se työläin vaihe solmimisessa, vaihe jossa usko on koetuksella. Mutta hei, tästä se sitten helpottaa.

Tässä siis valmista jälkeä ja vertailun vuoksi helmi jolle ei ole tehty mitään, iso ja pieni reikä vierekkäin.

Sitten päästään asiaan:

Eli tässä päässä kuvaa on helmisilkin pää, jota jatkuu noin 10cm kuvan ulkopuolelle. Eli kaksi isoreikäistä helmeä, sitten pätkä koruspiraalia ja lukko tai sen vastakappale. Vielä ei solmita mitään. Koruspiraalin  jälkeen kuvan ulkopuolella on 60cm helmisilkkiä jonka päässtä on neula. Ja siis jos sinulla on kolme isompi reikäistä helmeä molempiin päihin, laitetaan kolme helmeä. Ennen kuin pujoittelee lankaan yhtään mitään on hyvä vetää lanka pari kertaa sormien välistä ylimääräisten kierteiden poistamiseksi.

Sitten:

Aletaan solmia. Palataan siis ensimmäisen helmen läpi ja tehdään solmu tiukasti helmen viereen, ensimmäisen langan ympärille.

Sitten mennään toisen helmen läpi, ja tehdään taas solmu tiukasti helmen viereen ensimmäisen langan ympärille. Jos isompi reikäisiä helmiä on kolme, niin tämä toisetaan kolmannellekin helmelle.

Sitten on tärkeä vaihe:

Eli liima. Liimaa tiputetaan pieni tippa solmun päälle. Ja taas kuva on havainnollinen, eli ota helmet käteen kun  liimaat ettet töhri liimalla helmiä. Kapea kärkinen nopeasti kuivuva liima on tässä asiassa ihan must, älä kokeile muilla liimoilla. Kun liima on kuivaa, voi langan pään (sen noin 10cm pätkän jossa ei ole neulaa) leikata pois. Ja hyvillä saksillä pääsee siis alkuun

Sitten aletaan solmimaan:

Eli pujoitellaan niitä normaali reikäisiä helmiä lankaan, ja tehdään tiukka solmu napakasti helmeä vasten. Solmun saaminen oikeaan kohtaan vaatii opettelua, ja tekniikoita on monia. Pinsettejä käyttää moni solmun viemiseen helmen viereen, itse paina solmun sormella reikää vasten ja kiristän painaen kynnellä solmua. Tämä on hirmu vaikea selittää, mutta kokeilemalla löydät oman tekniikkasi.

Solmun tulisi olla napakasti helmeä vasten, tämä solmu ei ole. Ei siis näin, solmun ja helmen väliin ei ole tarkoitus jättää yhtään väliä. Oikea lopputulos näyttää siis enemmänkin tältä:

Anteeksi sumea kuva, mutta siis helmi on napakasti kahden solmun välissä. Ja solmun jälkeen pujoitellaan uusi helmi, jonka jälkeen tulee uusi solmu. Tätä jatketaan kunnes enää puuttuu ne 2-3 viimeistä helmeä, ne joiden reiät suurennettiin alussa.

Eli lopetus tehdään peilikuvana alulle,ensin on normaali reikäinen helmi, sitten on ne kaksi isompi reikäistä helmeä ja pätkä koruspiraalia. Ja koruspiraaliin viedään siis lukko tai vastakappale.

Eli lukon jälkeen palataan ensimmäisen helmen läpi, ja tehdään solmu langan ympärille. Sitten palataan toisen helmen läpi ja tehdään solmu hlangan ympärille. Solmun päälle taas tippa liimaa, jonka kuivuttua lanka leikataan solmun vierestä poikki. Jos meinää epätoivo iskeä, kerron lohdutuksena että lopetus on se mielestäni vaikein osuus helminauhan solmimisessa. Näin lähellä loppua ei kannata luovuttaa, sillä…

…helminauha on nyt VALMIS! Silkkilankaan solmitun korun elinikä on noin 3-5 vuoteen riippuen käytöstä, jonka jälkeen koru on solmittava uusiksi sillä lanka haurastuu iän myötä. Kemikaalit kuten hiuslakka ja hajuvesi rasittaa lankaa jotren ensin tukka ja muut kuntoon, koru viimeiseksi. Helmet kuitenkin pitää käytöstä, ne imevät iholtasi rasvoja joiden ansiosta helmet säilyttää kiiltonsa pidempään.

Jos nyt puri kärpänen ja haluat alkaa solmimaan, palataan maan pinnalle. En usko että kukaan aloittaa solmimista 11-12mm pyörehköillä lähes virheettömillä makeanvedenhelmillä, nuo helmet on hongkongin tuliaisia minulle. Ei tule kauppaan sillä taisi olla arvoikkain tuliainen jonka reissulta toin… Joten otampa loppuun vielä pikaisien ohjeistuksen hyvään opettelu projektiin, jos solminta on uutta mutta haluat kokeilla on tämä huomattavasti helpompi toteuttaa, eikä konkurssi tule kokeilemisen merkeissä:

Elikkäs tässä on mattapintaisia helmiäislasihelmiä kolmessa eri sävyssä (näistä vain hunaja löytyy kaupasta, tarvinnee korjata asia lähitulevaisuudessa), kokona on 10mm. Koska nämä helmet on lasia, on ne solmittu nylonlankaan. Vahvaan nylonlankaan ei tarvita neulaa, se on tarpeeksi jämäkkää että menee ilmankin helmestä läpi. Tapanani on vahata noin 2-3cm langan päätä, joka estää lankaa hapsottumasta ja helpottaa pujottelua. Koko lankaa ei pidä missään nimessä vahata, sillä vaha tekee langan rumaksi. Ja tässä ei siis ole käytetty koruspiraalia, mutta kahden ensimmäisen ja viimeisen helmen reiät on suurennettu siistemmän lopputuloksen saamiseksi. Nylon lanka antaa anteeksi enemmän kuin silkkilanka, jos solmu osuu väärään kohtaan saa sen vielä pienellä työllä avattua. Nylon langan voi liiman siijasta päätellä myös kuumentamalla, sillä nylon lanka sulaa kuumentaessa. Ole kuitenkin varovainen, sillä kuumentamalla liikaa poltat langan poikki ja olet takaisin lähtöruudussa. Katseltuasi pari kertaa kun työsi menee savuna ilmaan ystävystyt viimeistään liiman kanssa. Kuvan korussa on käytetty salpalukon vastakappaletta ja uskotoivo rakkaus rengasta lukkona.

Tekniikan oppii parhaiten kokeilemalla. Alkuun voi usko olla koetuksella, mutta kärsivällinen yrittäminen palkitaan. Ja kun tekniikasta pääsee jyvälle se ei ole vaikeaa, eikä aikaa vievää. Esimerkkinä ensin solmittu helminauha, alusta reikien suurentamisesta kuvaamisen ohella  nauhan solmimiseen valmiiksi meni vajaa 45min. Tämä kirjoituksen kanssa taistelen nyt kolmatta tuntia. Tästä kai voidaan päätellä että parempi pidettäytyä solminnan parissa? Joskus tulevaisuudessa täytyy vielä palata aiheeseen, sillä nyt käsittelemättä jäi miten neula pujoitetaan lankaan (hei, ei se mene niin, siihen on oikeasti oma tapansa) ja mitä ihmettä on sellakka ja monta muuta aiheeseen liittyvää nyanssia.

Solmimisen iloa!

Helmiplaneetta messut 5.2.2010

torstai, tammikuu 27th, 2011

Meiltä viimeaikoina tilanneet ovat saanet tilauksen yhteydessä mainoksen messuista, ja nyt (tai oikeastaan jo eilen, anteeksi), olisi aika kirjotella aiheesta enempi. Meidät siis löytää tuolta messuilta myös.

Jos haluat tehdä tilauksen kaupasta ja noutaa sen messuilta, löytyy kaupan postitustavoista nyt vaihtoehto ”nouto messuilta”. Pyydämme kuitenkin tekemään ja maksamaan tilaukset ennen 2.2.2011, jotta eripankkien väliset siirrot ehtisivät näkyä ennen messuja. Nouto messuilta on maksuton, ja tilaukseen käy kaikki tuotteet (myös siis vain nouto/paketti merkityt).

Maksuvälineenä meillä valitettvasti käy messuilla vain käteinen, tähän kannattaa siis varautua jos messuille on tulossa.

Me käydän nyt läpi tuotteita joita otamme messuille mukaan, joten jos on toiveita, niin kommenttia alle. Yritetään toteuttaa parhaan mukaan, ihan kaikkean en kuitenkaan uskalla luvata. Helmiäistä ainakin on pakattuna jo paljon, myös sellaisia ihanuuksia joita ei kaupasta vielä löydy ja koruständejä olen luvannut ottaa mukaan. Lisää toiveita saa esittää :)

Viimeisen tiedon mukaan mukaan meillä voisi olla myös jotain ihmeellisempää messuilla mukana. Valitettavasti tämän asian kanssa on soudettu ja huovattu jo niin kauan etten uskalla luvata ennenkuin saadaan tämä ihmeeellisyys ihan käteen asti. Mutta mikäli vain mahdollista, tämän ihmeellisyyden julkistus siis tulee messuille, mutta mysteeriverhoa en raota ennenkuin olen ihan varma. ;) Viime kuukaudet hiljaisuudessa asiasta on tehnyt tiukkaa, olen niin halunnut jakaa asian kaikkien kanssa, mutta viimeaikaisten sattumusten takia olen ihan tyytyväinen että olen visusti vaiennut aiheesta. Toivotaan että tämä hiljaisuus päättyy 5.2.2011 Helmiplaneetta messuilla, varmaksi osaan asiasta sanoa viimeistään 4.päivä.

Update 1 tähän väliin: Mikäli kuun asento on oikea, viimeisin tieto olisi että messuilla tapahtuu :) Päivitän jahka lisää tietoa tulee.

Loppukevennyksenä kysyn kuka on käynyt murustamassa mun läppärin näppäimistölle, nämä nappulat ei taaskaan toimi, etenkin i-kirjain tuntuu jäävän pois ja ruseahtelevan kummalisesti painaessa…

Mitä on hotfix kalvo?

maanantai, heinäkuu 26th, 2010

Sellasta multa on kyselty. Ehkäpä mun pitää siis kertoa mitä sillä tehdään. En oikeen tiedä jääkö se kaupan valikoimaan vai onko se vaan nyt, sen näkee tulevaisuudessa. Syy miksi sitä nyt on, on se että tarttin sitä mun hääpukuani varten.

Oli aika tuskaa etsiä kalvoa, sitä ei tuntunut saavan suomesta juuri mistään, euroopasta hirmusen vähän, ja jenkeistä sikakalliilla. Jotenkin mä sitten järkeilin että mun kannattaa nyt ottaa sitä kaupan valikoimaankin, tai siis se tuli siinä oman tarpeen ohessa. Mutta siis, mitä sillä tehdään, se vissiiin oli aihe.

Tälläsen mä sillä olen askarrellut tähän mennessä. Enempää en sitten paljastakaan hetkeen mitä sillä teen, jotain voi tuostakin päätellä ;) Sillä siis kiinnitetään hotfix strasseja silittämällä. Strassit asetellaan kalvon päälle liimapuoli ylöspäin, kalvo pitää strassit paikoillaan. Ja kun kalvon päältä silittää sulaa strassien liima kankaaseen, ja kiinni on (ja muuten pysyy, tuo palanen on notkunut mun käsilaukussa jo jonkun aikaa, ja oon kokeillu jopa raaputtaa irti, muttei vielä ole yhtään irronnu).  Strasseja kauppaan tulee elokuun lopulla, tuota yhtä kokoa ja väriä. En tiedä pitäskö ottaa hiukan muitakin kokeeks, nämä nyt tuli omaan tarpeeseen. Toisaalta ovat ihan kivoja, niillä saa hiukan blinblingiä lisättyä kaikkeen mahdolliseen, tarvii miettiä. Mä noita tarttin hääpuukuuni, ja kun niiden metsästys oli niin ylivoimasen hankalaa että lopulta päädyin vaihtoehtoon jossa mulle tuli kalvoa jalkapallokentällinen ja strasseja säkillinen, niimpä niitä sitten tuli kauppaankin. Että sellasta on hotfix kalvo :)

Uutuksien joukossa on kirurginterästä….

perjantai, heinäkuu 9th, 2010

…ja siitä mun on kirjotettava joku sana blogiin ensin rehellisyyden nimissä. Sitä oli paljon toivottu, ja mä ymmärrän hyvin miksi, se on yleisesti hyvin siedetty ja pidetään pitkälti allergisoimattomana. Mullakin siitä löytyy koru suusta. Mutta muista meidän metalleista se poikkeaa olennaisesti siinä että se kuitenkin sisältää nikkeliä.

Jep, siis tarkemmin kyse ruostumattomasta teräksestä 316L. Samaisesta aineesta askarrellaan vaikka mitä lonkkaproteeseista lävistyskoruihin ja ruokailuvälineihin. Se miksi esim itse olen sietänyt ilman oireita kielikorussa onkin hankalempi asia ymmärtää. Mä en osaa mitään varmaan syytä sanoa, yhtenä teoriana oon kuullut sellasen että seoksen sisältämä kromi reagoi hapen muodostamalla pinnalle suojaavan oksidikerroksen. En tiedä, riittää mulle. Nukun vaan yöni paremmin kun kerron heti että tää poikkeaa sitten muista tässä mielessä.

Alan lisäillä ihan kohta niitä uutuksia, noista koukuista alotan. Paljon on päivän mittaan kuvattu, ja oon tullut tulokseen etten osaa kuvata:

No oli sentään tällä kertaa nätimpi paita…

Uudistuksia taas luvassa

maanantai, huhtikuu 26th, 2010

Uudet tilapäivitykset on saaneet runsaasti positiivista palautetta, kiitos siitä. Ne ovat tuleet jäädäkseen, tilausten seuranta on helpottunut niiden myötä myös meilläkin. Sitten on uusien uudistusten aika, mikäli kaikki vaan sujuu kuin pitää, nämä tulevat viikonloppuna käyttöön.

Seuraavana vuorossa on lähetystavat. Tämä uudistus onkin sitten samalla isompi, otamme käyttöön ns pakkauspäivät, joiden olisi tarkoitus selkeyttää asiakkaille jo tilausvaiheessa sitä milloin tilaus on odotettavissa. Toinen mullistus, mikäli vaan koodaus sujuu putkeen, on eri lähetysvaihtoehdot. Nämä vaihtoehdot ovat perus, joka on sama kuin ennen, hinta sama ja eikä mikään muutu. Kaverikseen tämä saa lisätilauksen ja noudon, sekä pika vaihtoehdon.

Olemme saaneet aika paljon pyyhkeitä hitaudesta, mikä meidän on tunnustettava heikkoudeksemme. Meillä ei resurssit yksinkertaisesti riitä nopeampaan käsittelyyn nykyisellään. Pikatilaus on alkuun kokeilussa, ja mikäli sen kysyntä on todella yhtä suurta kuin hitaudesta saatu palautteen määrä, asiaan täytyy panostaa. Juju piilee siinä että asiakas jolla on kiire ja haluaa tilauksensa pikana, kustantaa myös sen vaatimat ylimääräiset resurssit. Pikatilauksien hinta on siis hiukan suolaisempi, mutta lupaamme pikatilaukset postiin seuraavana arkipäivänä maksun vastaanottamisesta.

Lisätilausvaihtoehto on vähintään, ellei jopa kysellympi kuin pikatilaus. Tämä on mullekin tuttua, aina jotain unohtuu tilauksesta vaikka kuinka tarkkana olisi ja varmistaisi että kaikki kiva varmasti on tilattuna. Siihen on tulee siis selkeä vaihtoehto, lisätilaus. Tämä on ruuhkauttanut taas asiakaspalvelua tähän asti, kun asiakkaat on erikseen kyselleet voiko tilaukseen lisäillä. Aina vastaus on ollut kyllä, mutta jatkossa sitä ei enää edes tarvi kysyä. Yksillä postikuluilla siis jatkossa pääsee kysymätikin. Lisätilaus ei näin alkuun ole mahdollinen pikatilauksiin.

Pakkauspäivistäkin voisin jonkun sanan sanoa. Näiden olisi tarkotus auttaa asiakasta selkiyttämään millon tilaustaan voi aikasintaan odotella (paitsi pikatilauskset, pakkauspäivät ei koske niitä). Tilauksia poimitaan jokaisena arkipäivänä, muttei siis viikonloppuisin. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä että perjantai-iltana tehty tilaus odottelee todennäköisesti maanantai aamuun ennenkun sille tehdään yhtään mitään. Tilauksia pakataan iltaisin; tiistaina, keskiviikkona ja sunnuntaina. Tämä taas tarkoittaa sitä että se perjantai iltana tehty tilaus poimitaan maanantaina, mutta kuoreen se löytää tiensä vasta tiistaina, eli jos postille antaa aikansa, se perjantai iltainen tilaus on asiakkaan postilaatikossa torstaina. Mutta samalla logiikalla maanantai iltana tehty tilaus poimitaan tiistaina ja mikäli maksu näkyy illalla tilillä tai asiakas on lähettänyt kuitin, lähtee se postin huomaan ja asiakas saa tilauksensa torstaina. Tietysti, maksun näkyminen, lisätilaukset, tilausruuhkat ja mahdolliset varastosaldon virheet voi tilausta viivästyttää, eli kiireisen vaihtoehto on aina pikatilaus, ne poimitaan ja pakataan päivästä huolimati.

Pakkauspäivät auttaa myös mua aikatauluttamaan elämääni. Perjantai ja maanantai illat pyhitän perheelle, kodille ja jos aikaa jää, itselleni. Makaan siis sohvalla, ei parane häiritä ;) Uutuksiin keskityn lauantait ja sunnuntai aamut. Torstai-illat menee kurssien parissa jatkossakin. Nämä ei toki ole kiveen hakattuja, jos maanantaina pakkaan tilauksia illalla niin kiva mulle, mutta se sitten ekstraa, eikä tarkota ettenkö pakkaisi tiistanikin.

Laitan nyt selkeyden vuoksi miten tilaus siis viikonlopun jälkeen etenee riippuen päivästä millon tilattu:

  • Maanataina tai tiistaiaamupäivän tilaus pakataan aikasintaan tiistaina.
  • Tiistai illan ja keskiviikko aamun tilaukset pakataan aikaisintaan keskiviikkona.
  • Keskiviikko illan, torstain ja perjantai aamun tilaukset pakataan aikaisintaan sunnuntaina.
  • Perjantai illan, lauantain ja sunnuntain tilaukset pakataan aikaisintaan tiistaina.

Koska meillä ei vielä ole maksupainikkeita, jatketaan kuitin kanssa säheltämisellä. Jos tilaaja maksaa omalta tililtään tilauksen, eli maksaja ja tilaajan nimi on sama ei tilausnumeron laitto maksutietoihin ole pakollista. Nordean asiakkaiden ei kannata laittaa kuittia jos tilaaja ja maksaja vain on sama. Jos on eri, sähköpostilla ilmoitus maksajan nimestä helpottaa maksun löytymistä. Muiden pankkien kuin nordean asiakkaiden kannattaa jatkossakin lähetellä kuittia. Tai oikeastaan ei tarvi kuittia, riittää kun kopioit maksutiedot sähköpostiviestiin. tiedot on riittävät jos arkistointi tunnus näkyy.