Archive for the ‘Diipadaapa’ Category

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

perjantai, heinäkuu 31st, 2015

Viime viikonloppuna meillä oli esikoisen rippijuhlat. Leivon ahkeraan, mutta massalla kuorruttetua kakku vaan kerran kaksi vuodessa. Joka kerta onnistun kerämään itseni täyteen uskoa, tällä kertaa kakusta tulee hieno ja ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Nyt mä osaan, ja ymmärrän missä menin viimeksi metsään. Yksi syy tällä mun sitkeelle itseuskolle on varmaan se että pyörittelen massaa lähespäivittäin, voiko sillä nyt olla sitten niin iso merkitystä onko massa syötävää vai ei?

Ja joka kerta tipun korkeelta ja kovaa, ei musta tule kondiittoria, ja kyllä niillä massoilla vaan on eroa. Ja syötävistä olen kokeillut kaikkea mahdollista, mutta silti en koskaan ole tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaa kakkua saakin taas odotella, ei ollut mun juttu, alla kuva kakusta millanen siitä lopulta tuli.

Vaan kakku ei ensin näyttänyt tuolta. Opein kuinka täkeä asettelu on. Mietein miksi kakku on jotenkin niin kovin synkkä, mutta en millään keksinyt missä vika ennenkun otin kuvan. Alla kuva kakusta ennen muutosta:

Hyvä tapa pilata harrastus on tehdä siitä työ

lauantai, heinäkuu 25th, 2015

Ei, emmä valita, mä rakastan mun työtä.

MUTTA. Ei tää oo aina pelkkää helmillä tanssimista. Välillä mun pitää shoppailla helmiä kauppaankin, ikävää ;) Ei vaan, tilausten tekeminen tukusta on yksi osa mun työtä. Ja teen sen ihan väärin. Varmasti olisi kaupallisesti järkempää miettiä tarvetta enemmän kuin tahtoa, mutta yleensä tilaukset tulee tehtyä puhtaasti siltä pohjalta että mulla on visio. Ja se mulla yleensä on tilausta tehdessä, ihan kristallin kirkas ajatus siitä mitä yhdistän mihinkin, ja voi noista sais kivat korvikset.

Ongelma kuitenkin on se että teen tilauksen tukkuun, se tarkoittaa että sitä tarvitsee odottaa. Ja odotellessa se visio joskus unohtuu. TAi sitten helmet saapuu kiireen keskelle. Naputan ne hätäsesti kauppaan yhtä hätäsesti otetuilla kuvilla. Ennen otin sivuun itelleni muutaman sieltä täältä, että kun kiire hellittää saan visioni toteuttaa. Työhuoneeseen vaan alkoi kertyi ylipursuava varasto odottavia visioita, samaan aikaan kun pää tuotti niitä lisää.

Olisko nyt hyvä hetki korukuvalle? Joo, on.

Tosiasia onettei se mun kiire hellitä oikeastaan koskaan, sitä on turha odotella. Jos nyt sattuu käymään se vahinko että aikaa on, en raaski ottaa kaupasta kun usein ne on ollut sitten kaupallisestikin kuitenkin ihan hyviä hankintoja, joku muukin on niistä visioita saanut. Antaa olla kaupassa, on mulla muitakin helmiä vielä ihan riittämiin. Ja niin jää usein sekin visio sitten vaan sinne mun korvien väliin pyörimään. Yleensä päädyn koruja tekemään niistä helmistä jotka kaupasta on jo loppu.

Jos tuotetta tulee 10kpl varastoon, varastosaldoksi tulee 9. Ei se yksi ole mulle varattuna, vaan se on siltä varalta että jos käy jotain, esim joku tuote täytyy lähettää syystä tai toisesta uudelleen. Joo, niinkin joskus käy. Sitten kun ne 9 on myyty, täällä pyörii yksi ilman omistajaa. Ei sitä aina laita kauppaan, se päätyy messuille, kurssille tai sitten mä teen siitä korun. Se vasta järkevää, on tehdä malli tuotteesta joka on jo loppu.

No, nyt mä vähän eksyin aiheesta. Tällä kertaa päätin olla fiksu. Kesä on se ainoo hetki vuodesta kun mulla ei ole kiire. Tai on mulla, mutta ei sellanen. Niimpä nt kun sain uudet ihanat helmiäiset kotiin jätin niistä rimpsun tai pari keittiön pöydälle, ja ilmoitin helmeileväni. Onneksi mulla on aviomies joka tukee ja kannustaa ja ennenkaikkea ymmärtää. Niimpä se huolehti lapset ja mä sain helmeillä.

Ylemmässä korukuvasssa on esim violettia helmiäislasihelmiä ja savunharmaita särmikkäitä rondelleja. Sydän lukkoa, sydän riipusta ja iki ihanaa sulkaa. Ja tietenkin, USKO TOIVO RAKKASU RENGAS.

Toisessa korukuvassa onkin sitten taas tätä helmiäislasihelmeä.

Näin. Nyt mä oon tyttyväinen itteeni. Se oli ekat kaksi kuvaa. Hyvä minä. Mulla on paljon lisääkin kuvia koska mä sain helmeillä ihan rauhassa hyvän aikaa. Useampana päivänä. Nämä ei mene korkauppaan, ainakaan vielä. Nämä lähtee kursseille malleiksi ja messuille myyntiin.

Oikoluen joskus toiste, sori…

Olen huono bloggaaja

lauantai, heinäkuu 18th, 2015

Olen pitkään pohtinut mitä tällä blogille tekisin, ainakin päivittää alusta tarvitsisi. Mutta mitä muuta?

Aikatauluni on kiireiset, ja tuntuu ettei kiire ainakaan jatkossa helpota. Blogi on se mille ei tunnu löytyvän aikaa millään, viime syksyn ecc esittelykin on vielä kesken ja uusi on jo ihan nurkan takana. Se voisi kai olla hyvä lähtökohta. Muta muuten, mitä muuta? Korukuvien postaus tuntuu aina niin kovin väkinäiselle. Sellanen korukuvablogi ei vaan ole mun juttuni. Laitampa esimerkin.

Korukuvan yhteyteen pitäisi tulla jotain tekstiä. Täs on ny tällänen. Ei kelpaa, mun pitäisi nyt kertoa hienosti korun synnystä. Pyörittelin massapalloja ja laitoin pari lamppuhelmee ettei olis niin lyhyt. No ei mennyt ihan nappiin tuokaan. Ei vaan irtoa kuten sanoin. Pitäisi kertoa kuinka pyörittelin violetit ruusut rakkaudesta ja yhdistin ah niin kauniisti hohtaviin foliohelmiin jotka sävyn puolesta oli juuri täydelliset ja yhdessä niistä tulisi kiva kontrasti hohtavan ja matan helmen välillä. Kuinka violetit ruusumillefiorit kuiski että tahtovat helmiksi, miten suurella ja kauniilla ja upealla inspiraatiolla koru on tehty. Mutta kun oikeasti se on enempi se tein ny tälläsen. Täsä tää ny olis. Ja jos haluaa jatkaa ni käytin tähän näitä helmiä (no, nyt mä en jaksa edes linkittää oikeasti).

Aika näyttää. Samaa ryhtilikettä mulla on ollut koko blogin historian läpi, nyt alan reipastua. Ja ehkäpä viisi postausta ilmestyy kunnes taas unohdan ainakin puoleksi vuodeksi.

Pata -cane ohje

torstai, huhtikuu 11th, 2013

Tarvikelistaus: Terä, Kato polymeerimassaa, sydänmuotti ja massamankeli (suorat linkit Helmikeskukseen)

Ja hei, jos joltain sattuu löytymään kahta istumalippua finaaleihin ylimääräsenä josta kohtuuhintaan suostuu luopumaan ihan mihin tahansa peliin (siis poriin tai tampereelle, sillä ei niin oo meille väliä) saa heittää sähköpostia :)

Mäpäs olen pieni ja suloinen…

sunnuntai, marraskuu 27th, 2011

Aikasemmin taisin mainita että 21.päivä meille tulee perheenlisäystä, ja niin meille tulikin. Joten yksi kuva näytille…

Blogihiljaisuus… raskauskuulumisia ja silleen

maanantai, lokakuu 31st, 2011

Loppumetreillä mennään, enää on ihan maximissaan 4viikkoa. Mä olen ihan loppu, joten tästä todennäköisesti tulee melkonen rutina. Sellanen että jos olet mun naamakirja kaveri, niin ei ole mitään uutta, sama linja jatkunut jo monta viikkoa, kunhan koostan ne tähän. Laitan mä tähän yhen helmikuvan siitä mitä syksyn aikan on odotettavissa, mutta menee raskausrutinalla.

Mä oon ihan loppu tähän odotteluun. Itseasiassa pieni piru istuu olkapäällä ja käskee googlettaa synnytyksen käynnistysvinkkejä. Kyllä ihminen on vaan tyhmä, meinaan tiedän ihan hirveen hyvin ettei sellasia ole. Tai on, muttei ne toimi. Ja kyllä oon kokeillu, esikoinen viipyi viikolle 42+3 ja toinen häädettiin 41+4 kun oikeen tiukasti sitä vaadin. Tän mä oon oon laskenu tohon mun neljään viikkooni, ja mä en kyllä millään jaksas enää kolmatta turhan pitkään viihtyvää, voisinko mä saada ees yhen joka  osaa tulla itekseen ja ajallaan? Toisaalta melko pelottava ajatus, kaveri naureskeli mulle kun sanoin etten mä tiedä yhtään koska sairaalaan ees kuulus lähteä, mutta mistä mä sellasia tietäsin, mun käsityksen mukaan sinne lähetään kun on aika varattuna ja toivotaan etteivät lähetä enää kotiin…

Isoin syy mun kypsymiseen on ettei mun vaan ole yhtään hyvä olla. Selkää särkee lähes jatkuvasti, vaikka o se nyt parempi. Se meinaan sanoi sopimuksen irti 6 viikkoa sitten, en meinannut päästä sängystä ylös, ja tietty suunnilleen kaikki toimivat kipulääkkeet on raskaana olevilta kiellletty. Siihen kaupan päälle lapsi on todella matalalla. Sain pelottavia perätila arvioitakin pari, kun päätä ei tahtonut löytyä. Ultralla se löytyi ihan oikeasta suunasta (luojan kiitos), mutta liikkuminen ja asennon etsiminen on hankalaa. Ei tee mieli istua koneella kirjottelemassa blogiin kun joka suutaan kolottaa oli miten perin vaan. Eikä tämä pirun romu tee enää yhteistyötä. N-kirjain on jotenkin jähmeenä, kai siellä alla on joku pullanmuru, välillä se ottaa mutta yleensä ei. Ja tässä joku osa sökönä, 5 päivää viikosta tämä kaatuilee jatkuvasti, ja kahtena toimii kun junan vessa. Enkä mä jaksa syventyä etsii vikaa nyt, katsotaan synnytyksen jälkeen onko tästä vielä koneeksi vai joko olisi aika hankkia uusi työjuhta. Jokatapauksessa oon hiukan päättänyt että kunhan olen kahtena etin aikaa blogille edes kerran viikossa. Ei se nyt niin iso homma ole vaikkapa napata yhtä korukuvaa näytille.  Ja sitäpaitsi, mulla on ainakin 10 aihetta/ohjetta jonossa jonossa jotka oon luvannu askarrella.

Siinä sitä rutinaa jo olikin. Ja vaikka nyt miten irvistän niin ei ole lähtöä tulossa. Dääm. Kai se sitten on hyväksyttävä tältä illalta. Kaupan uutuspuolella on ollut hiukan ihmettelemistä varmaan tutuilla asiakkailla. Ihmeen hiljasta jos tarkennan. Viime kesänä tavarantoimittaja jota käytin lakkasi toimittamasta tavaraa, ja näin ollen me oltiin sitten syksyn messuilla melkeimpä lirissä kun eipä juuri ollut uutuksia. Tai ei ainakaan sitä mitä olin ajatellut. Ainahan mulla täällä jotain on, joten ei ihan tyhjin käsin jouduttu menemään, ja kauppaankin on löytynyt jotain uutta. Ensimmäinen pieni erä tulikin muutama viikko sitten toiselta toimittajalta ja uutta odotellaan parin viikon sisään. Tietty tää vauvakuvio voi sitä hiukan sotkea.

Ei muuten pitäisi oikeen olla isoa vaikutusta, joku päivä jää tilaukset pakkaamatta luultavasti kun Pasi tulee mukaan synnärille.  Mun villi veikkaus on että se olis se 21. päivä, tai siihen mä tähtään, sillon en enää kotiin suostu ;) Sillon vaikutusta kauppaan tuskin ees huomaa jos siihen menee. Sähköpostien kanssa pitäisi olla ihan hyvä tilanne, toivottavasti parempi kun koskaan. Tuotekyselyjä ei pahemmi kannata laittaa, niihin voi vastauksen saaminen kestää mutta muissa asioissa Pasi auttaa.

Niin odottelen uutta tavaraa kauppaan. Jouluksi on yksi juttu, mutta muuten menee melko keväiseen helmeen. Ja koska hormoonit o pehmentäneet mun pään lopullisesti, mä odottelen hirmu hingulla tälläsiä:

Ostoksia ja massailua

sunnuntai, elokuu 21st, 2011

Viime viikolla Pasiltä pääsi melkonen ärähdys. Meillä on yhteinen talous, kaikki ns ylimääräset hankinnat ollaan keskusteltu. Esim Pasi vonku koko kesän uutta kovalevyä, musta se on ollu turha niimpä sitä ollaan lykätty, kunnes kuun alussa sitten hellyin ja suostuin. Noh, aina ihan kaikki meen taloudessa ei tätä sopimusta että keskustellaan kunnioita, ja voin häpeäksi myöntää että se omin nokkinen shoppailija oon minä.  Dääm, mä kaipaan joskus sitä aikaa kun sai kaunistella lukuja.

Tälläsiä olin shoppaillut, pari tekstuurilevyä, uusia muotteja, pursottimen ja..

…pari pakettia massaa. Oli tullut uusia värejä, ni mun oli pakko testata. Muuten oli tosi kivoja, mutta candy pink oli melkonen yllätys. Ajattelin sen hiukan toisenlaiseksi, mutta se on melkonen neon kikka pinkki. Otin tietty 3 pakettia, ajattelin että se sopii lakuihin, ja lakut on hyviä “täyte” massailuja. Ihan väärä sävy lakuihin, tarvii miettiä keksinkö siitä jotain vai seotanko jonku toisen kanssa siedettävämmäksi. Mä oon niin pihi että vähintään kaksi pellillistä pitää olla tavaraa jos alan uunia lämmittään, ja lakuja saa helposti pellilisen jos ei toistakin tekastua, ei tuu omantunnon tuskia tyhjän uunin lämmittelystä. Ja tota pursotinta mun oli heti kokeiltava, ja kehuttava. Se on ihana! Aikasemmin mulla on ollu halvempi muovinen malli, mutta pursotin sillä yhen 10cm pätkän kädet kipeinä ja totesin ettei se oo hyvä. Olis pitäny ottaa suosiolla heti kunnollinen, tota tuun varmasti käyttään ja paljon.

Toinen pellillinen tuli lähinnä pelkkää lakua, paria väriä, helmenä ja korviksena. Sitten tein muutaman suklaalevyn, niistä ajattelin korviksia väkertää kokeeksi. Eksyipä tälle pellille jokin tän massailun syy, kokeilin tehdä kaupasta löytyville akryylikameeille pohjia. Toinen mitä kokeilin on kestääkö ne uunia, mutta paltaan siihen myöhemmin, tällä pellillä  siis meni toi pohja ilman, mutta sen tekeminen oli melko hankala, kyllä se kamee sinne istuu, mutta en oo täysin tyytyväinen.

Toisella pellillä meno näyttää tälle. Keksit, no niistä tuli kyllä suklaakeksien näkösiä, muttei niistä kyllä nättejä korviksia saa, joten yläkerran barbit kiittää. Lehdet ja pyöreät riipukset saa pintaan vielä väriä, oli vaan pakko hiukan testata uusia muotteja ja tekstuurilevyjä.

Näistä mustavalkosista riipuksista tuli melko kivoja (metallihan kestää uunin ihan ongelmitta ihan vaan vinkkinä). Kai näistä tulee kirjanmerkkejä, en oo vielä yhtään varma. No sen näkee mitä teen, tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja kai se on pääasia :)

Sitten oli testattava uutta pursotinta ja se on vaan ihana. Ylös sauma kohtaan tarvii kehittää vielä jotain, mutta tämä siis tälläinen syksyn värinen kokeilu riipus, lasikapussejakin oli testattava heti (lasikapussikin kestää sen 130 astetta ilman mietintää). Niin siis mulla on kiertoilmauuni, niin sinne voi laittaa niin paljon kun peltiä sisään mahtuu kerralla, että mä tykkään siitäkin vekottimesta. Mutta sitten samalla lämpeemisellä halusin testata toisenkin satsin, paljon vähemmän tavaraa kun ekassa, mutta sellaisia testi juttuja joista ajattelin että saattaa tulla kiire ottaa uunista pois jos ei mene niinkun strömsössä.

Koe yksi: Mulla on tälläsiä silikoni muotteja. Ne ei oikeen toimi niinkun tykkäisin, se kuvio on aina epämuodostunut kun otan pois. ooon kokeillu tosi löysällä vanhalla, ja oon kokeillu hetken jähmettää jääkaapissakin ennen irrotusta, muttei oikeen mikään oo toiminu. Niimpä ajattelin etten häviä kun sen silikoni muotin jos kokeilen mitä se tykkää uunista. On mulla muffinsi vuokakin silikonista, joten miksei tämäkin. Törkkäsin jotain jämä massoja piukkaan ja uuniin. Kävi ilmi ettei mulla ole tällästä muottia enää, ja ettei nää toimi niinkun mun muffinsi vuokani. Mutta hei, kokeilemalla oppii.

Koe kaksi; mitä sanoo akryylikamee uunista. Näiden teko paljon helpompi kun sen siinä ekalla pellillä jossa toi kamee ei ollut uunissa, mutta kun en yhtään tiennyt mitä nämä tykkää uunista. Ja uutta pursotinta on taas pakko kehua, otin ensin paksumpaa pötkylää kun ajattelin että ohkasempi olis raskaampi pursottaa, mutta pöh, hujauksessa sitäkin tuli metrin verran vaikka vähempikin olis riittäny. Toi ohkasemmalla tehty on mun lemppari. Ja hei, tää kuva on otettu uunin jälkeen. Mutta tässä kohtaa sanottava, että ihan omalla vastuulla menee ne akryylikameet sinne uuniin jos laitatte, nää kesti mutten lupaa mitään.

Sitten viimisenä pikanen päivitys vanhaan massalaku ohjeeseen, kun siinä tuli tehtyä vaan riipus mallisia lakuja, mutta saa niistä helmiäkin. Reiän voi tehdä tökkäsemmälläkin kun helmi on kasattu  kokoon, mutta mulla ainakin lakut vääntyy ja menettää muotonsa. Mutta mäpäs teen reiän näin. Eli otan keskimmäisestä pienen soiron pois, se ei ole enää neliö vaan kaksi kolmiota. Laitan mä tikun sisään kun painan kannen  kiinni ettei reikä mee vahingossakaan umpeen ja saan osat kunnolla yhteen, sitten tikku mäkeen ja uuniin :)

Tapa tämäkin viettää perjantai iltaa… (huoltovinkki kaikille läppärin omistajille)

sunnuntai, elokuu 7th, 2011

Korukilpailun äänestyksen piti alkaa perjantaina, mutta kuten facebook ryhmässä ja kaupan etusivulla kerroin, tekniikka petti. Niimpä ajattelin jakaa asiakkaille joilla on läppäri käytössä sellaisen pienen mutta toimivan huoltovinkin joka kannattaa tehdä ennenkun on myöhästä. Tämä on sellanen tee niinkun sanon, älä niinkun mä teen hommeli, sillä jos mä olisin kiltisiti kuunnellut omia neuvojani niin perjantaina olisi kone toiminut ihan normaalisti. Nyt sen sijaan tuli tehtyä melkonen määrä hommia sen toimimisen eteen.

Olen samasta viasta korjannut tuttujen läppäreitä kymmeniä kertoja. Itseasiassa tämä on on ollut ainoa vika joka niissä on ollut, joten vaiva on melkosen yleinen. Ja siis ongelma on pöly, hiukset, koirankarvat yms. (Sanottakoon silti että vaikka tää on se mitä mun pitäs tehdä työkseni, en ole sitä päiväkään koskaan tehnyt, mutta vikana tämä on mun tutuilta ollut ainoa löydetty)

Kone alkaa oireilla huomaamattomasti asteittain, joka päivä tuulettimen suhina hiukan lisääntyy, mutta niin hiljalleen ettei sitä välttämättä edes huomaa. Joku tuttusi saattaa lopulta ihmetellä miksi kone suhisee niin paljon, mutta siihen pääsee siis itse tottumaan. Seuraava oire on sammuilu. Yhtäkkiä kesken käytön, kone sammuu ilman mitään varoitusta. Todennäköisesti kone tuntuu lämpöiseltä käteen. Jos yrität heti käynnistää uudelleen, se käynnistyy mutta sammuu pian taas uudellen. Jos koitat tunnin kuluttua uudelleen, kone käynnistyy ilman mitään kipua.

Jos katsot läppärin pohjaa tai kylkeä, löydät jostain ilmanvaihto aukot. Vältät yllä olevan onegelman jos edes kerran puolessa vuodessa otat imurin käteen ja imuroit näitä ilmanottoaukkoja. Se minkä alla näet jotain tuulettimen näköistä on tärkein, ja siitä todennäköisesti nousee eniten pölyä kun imuroit.

Sitten tapaus mun koneeseen. Eli älä tee näin. Olen todella laiska korjaamaan omia koneitani, tai tekemään niiden eteen juuri yhtään mitään. Itseassia Pasi on pidemmän aikaa, monta kuukautta, naputtanut mulle että imuroi se kone, suhina oli melkoinen. Taisi itseasiassa perjantaina, vielä kun kone toimi, sanoa että oon vaan niin pässi etten usko että mun koneessa olisi vikaa. Kyllä mä sen suhinan tunnistin, ja tiesin että olis tarvinnu imuroida, mutta liika laiskuus sammuttaa konetta vaivasi. Sitten mun kone sammui. Käynnistyi, mutta sammui heti. Ja sammui kun käynnistin. Joten otin imurin käteen, ja imuroin. Ja kone lähti taas käyntiin, suhina oli loppunut. Vaan mä olin auttamattomasti myöhässä, kone sammui taas. Tuuletin ei meinaan pyörähtänytkään kun käynnistin koneen.

Jos tuuletinta ei päälipuolelta imuroi ajoissa, se tarvii kaivaa koneen sisältä esiin ja putsata. Hyvällä tuurilla tuuletin herää henkiiin siitä, huonolla se kärähtänyt ja tarvitaan uusi. Yleensä tuulettimeen pääsee melko helposti läppärissäkin käsiksi, kaikki tuttujen läppärit on ollut mulle hyvin ystävällisiä tässä suhteessa. Mutta mun läppärini onkin toinen asia, tää tartti ottaa atomeiksi että pääsi tulettimeen kiinni. Suunnilleen jokanen osa tarvi irrottaa ennenkun oli tuulettimella. Sen sisältä löytyi peukalonpään kokonen melkoisen tiivis pölypallo, joka esti tuuletinta pyörimästä.

En huomannut ottaa kameraa ajoissa esiin, vaan vasta kun pöllypallo oli hävitetty ja sekä tuuletin että emolevy oli jo takaisin paikoillaan, mutta tässä siitä kuvaa:

Vasemmassa yläkulmassa siis näkyy ongelma, eli tuuletin.

Saman vehkeen sivuprofiili.

Ja mieletön määrä ruuveja.

Kun pöllypallo oli pois, rohkeasti laitoin läppärin kasaan, pistin kädet ristiin, ja kun virrat laitoin tuuletin pyörähti. Luojan kiitos, muuten olisin metsästänyt uutta tuuletinta, ja tällä koneella on kaikki. Siis kaikki. Tottakai meidän nörttitaloudesta löytyy toimivaakin konetta mutta ei sellaista jolla olisi tarvittavat ohjelmat, tunnukset, tiedostot yms. Voin myöntää, ala huuli väpätti ja käsi tärisi. Pasia lainatakseni, meillä on vaan leipä kiinni tässä koneessa (ja juu, eihän ne tiedostot yms olisi mihkään kadonnut kun kovalevyt oli kunnossa mutta yhden läppärin taloudessa jossa tykätään tehdä viikonloppuisin töitä se ei paljoa lämmitä).

Vauvakuulumisia, omia ja pupujen

maanantai, kesäkuu 27th, 2011

Jokanen penska on kuvattu, ne olis esittelyssä tässä. Mä taas kaipaan shoppailu vinkkejä, mun odotus olis puolessa välissä ja varuste puolella on puutosta.

Alotampa kyselemällä niitä shoppailuvinkkejä itelleni. Vaunuja en kuulemma saa ostaa, tai saan jos hävitän Vanskun vanhat ja sitähän en tee kun tykkään niistä. Mutta suunnilleen kaikki muu tarttee hankkia kun alkaen turvaistuin tuli hävitettyä. Mulla ei ole mitään käytettyä vastaan, mutten jaksa alkaa kiertelemään kirppareita tai päivystään huuto.nettiä. Tietty, jollain lukijalla on siistiä käytettyä kamaa kohtuuhintaan saa tarjota. Shoppailuun mä kaipaisin vinkkiä, nettikauppoja. Saa olla kotimaisia, mutta ulkomailla tuppaa olemaan halvempaa ja valikoimaa enempi. Eniten hingun kolikkikeinua/vauvakeinua/miksi sitä kukin kutsuu, sellasen mä oon pättäny ihan ehdottomasti hankkia. Leikkikehäkin olis kova sana. Ja lista on loputon. Vanskun vaunut tilasin aikoinaan saksasta, mutta se paikka myy vaan vaunuja ja istuimia, jos joku tietää vastaavan mistä sais sen keinun kylkeen niin linkki olis kiva. Muuten  odotus etenee kai ihan normisti, puoliväli ylitetty, ja viikon kuluttua sais sitten sukupuolta tietää.

Sitten rusakot. Mä tajusin ettei blogin lukijat varmaan tajua mitä mä näistä niin kohkaan, luppakorvaisia kaneja ja oon tainnu rodunkin joskus mainita mutta siis kaneja. En oo yhtään muistanu sanoa mitä ihmeellistä näissä on on, miten nää eroaa niistä taatusti myöskin sulosista eläinkaupan pikkupupuista. Näkyvimmin kai juuri siinä, eli nämä ei ole mitään pikkupupuisia. Venlan sylissä luonnonväristen emokani, joka hiukan pieni rotunsa edustaja:

Ei edustavimmillaan, hyttyset on ollut tänä kesänä riesana. Sekä isäkani että toinen emo on siis vielä isompia. Kokoa voisi verrata isoon kissaan, moni kissa on pienempi. Tai pieneen koiraan, mutta ihan pienimmät rodut on heittämällä pienempiä.

Sitten ne nappulat, sukupuolia en ala vielä veikkailemaan:

Nämä neljä siis ylläolevan kaverin lapsia. Pahasti näyttäisi että ovat kaikki pitkäkarvaisia. Ensimmäinen on luonnonharmaa, kaksi raudanharmaata ja viimonen taitaa olla raudansininen. Ovat hirmu kivan kokoisia ja näkösiä, hiukan harmittaa tuo pitkä karva, muttei sse yllätys ollut, isä on jättänyt ennenkin pitkäkarvaisia ja emo on poikueesta jossa oli pitkäkarvaisia.

Sitten ne toiset nappulat, isä on näillä sama mutta emo siis toinen:

Kahdesta ekasta en sano varmaksi, näyttäisi mustalle viitalle mutta ainakin toinen on huono jokin muu, kolme viimistä luonnonharmaata viittaa.

Blogihiljaisuus jatkuu…

tiistai, maaliskuu 15th, 2011

Mutta ajattelin selitellä hiukan paljastamati sen kummemmin mitään mistä se johtuu. Me tällä hetkellä työllistetään itsemme pohtimalla mitä kaupalle pitäsi tehdä, miten sitä viedä eteenpäin.

Visioita olisi vaikka millä mitalla, mutta uskallus hypätä kohti tuntematonta puuttuu. Ja niin paljon vaihtoehtoja olisi mitä kaikkea voisi tehdä. Ei osaa valita, eikä osaaa päättää pitäisikö edes valita. Vaikeaa. Seuraava näkyvä askel on kai ne maksupainikkeet, uskoisin että meillä on näkemys niistä pikkuhiljaa selvä. Muuten, noh, aika näyttää.

Messuja meidän piti alkaa kiertää, mutta se saa jäädä. Haaveissa oli tampereen kädentaitomessut, mutta niiden ajankohta tuntuu nyt täysin mahdottomalta. Noh, syksyllä nähdään ainakin helmiplaneetta messuilla. Mutta muut taitaa jäädä myöhemmin julki tulevasta syystä väliin. Ensi kevään messuistakaan en osaa vielä sanoa, noh katsotaan.

Mutta siis tällä erää blogihiljaisuutta jatkuu vielä tovi, pahoittelen. Kunhan kuvioit selkiytyy kirjoittelen taas enempi, vielä kun ollaan niin kahden vaiheella.