Archive for kesäkuu, 2010

Alkoholia juhannukseksi

tiistai, kesäkuu 22nd, 2010

Eilen mulla oli tieto että tilaamani paketin varman saisi postista, joten mulla oli hirmunen kiire kotiin kun tiesin mitä siellä odottelee. Paketista löytyi nämä:

Kaikki on koruaskarteluita varten, varmaan jussina ehdin paaremmin alkaa näillä väkerteleen. Alarivin alkoholit oli silti heti testattava, testereinä toimi nämä:

Koska mä olin ihan intona en kerennyt hakea edes kameraa vaan näppäsin kännykällä kuvat, sori. Lopputuloksesta mulla ei ole kovin ihmeellistä kuvaa, mutta huomaa tästä että väri on vaihtunut:

Jokasen vieressä on siis orginaali. Paitsi perhoset, tajusin tietty myöhässä että noi kaksi oli mun ainokaiset juuri tuollaiset jota oon säästelly. No tulee niitä aina uusia.

Toukokuussa tein sellasen hienon päätöksen että kävin laittamassa rakenne kynnet tekosyyllä häät. Voitte vaan arvuutella paljonko teen käsilläni, naputtelujen ja korujen lisäksi tulee kaiveltua kukkapenkkiä ja kanihäkkejä. Kynnet on siis kovilla. Mutta mä en ole koskaan oppinut käyttämään hanskoja, enkä osaa vieläkään. Tänään kyllä kotimatkalla haen laatikollisen apteekista… Ohjeet kun on niille jotka ei muuten osaa, joten näkyvin lopputulos oli mun sinivihreät sormenpäät ja pilkulliset kynnet. Onneksi sain neuvon että tuolla liuksella lähtee, ja isoimmat onkin jo irti. Ehkä mä nyt opin käyttään hanskoja viimein…

Uutuksia ja varaston täydentelyä

maanantai, kesäkuu 21st, 2010

Tää keskittyy  nyt vaan kauppaan ja korutarpeisiin. Eli ei visioita tai muutakaan järkevää ideoita etsivälle eikä edes yhtään kivaa kuvaa, mutta halusin kuitenkin jotain kirjotella.

Lisäsin loppuunmyytyjä perustarpeita, nopea voi niitä ehtiä saamaan vielä juhannukseksi jos on tarve. Näillä tarkotan siis pieniä 2mm puristushelmiä hopeanvärisenä, hopeanväristä vaijeria, isoja lukkoja. Laitoinkohan jotain muutakin perusjuttua, ei nyt tule mieleen heti… Sitten laitoin ihanuuksia. Kaikkien muiden kausien ohella mulla on kai joku blingblig kausi, kun noita strasseja on ollut tilattava. Noi uudet salpalukot, että ne on ihania. Vaaleanpunaisesta tytär jo kävi ilmoittamassa jotain haluavansa, enkä mä ihmettele, kumpikin on samanlaisia harakoita kun äitinsä. Kaikki kiiltävä on kivaa. Vanilla, eli mun nuorempi, reilun vuoden ikäisenä tapasi istuskella mun lamppuhelmilaatikon vieressä hypistelemässä, hokien inana heemi, ja laittaen laatikon järjestyksen ihan uuten uskoon. Nyt se vaan käy nappaamassa aina jonkun kuormasta, kun helmiä kuvaan keittiön pöydän vieressä. Kyllä se luvan kysyy, enkä mä raaski siltä kieltää, siitä on hyvä alkaa kouluttaa kohta apulaista ;)

Takaisin niihin uutuksiin, kauppaan on menny paljon muutakin uutta. Kissansilmien piti olla turkooseja, ovat kuitenkin niin sinisiä että laitoin sinisenä. Taas tuli huomattua kuinka vaikea värejä on hahmottaa välillä, kissansilmät olikin sinisä, ja strassijakajien strassit paljon odotettua tummempia (siis ametisti ja punainen, kumpikin niin tumma ettei niitä voinutkaan pussitella telkkua illan hämärässä katsellessa). Uudet kukkalenkit on veikeitä, pieniä ja suloisia. Mulle tuleee niistä ihan mieleen jokin maaliroiske, juhannuksena toivottavasti ehdin jonkun vision niistä toteuttua.

Mulle meinasi iskeä jo paniikki kun taas on tulossa valtava lähetys, että mihkä sen oikeen tungen, laskutilaa ei oikeen enää löydy saunarakennuksesta. Mutta tänään kävi ihan mieletön tuuri, sain pelastettua poistettavan vanhan karttalaatikoston. Se on siis suomeksi laatikosto, tehty isoille papereille, laatikot on isoja ja matalia. Ihan täydellisiä helmille siis. Pasi saa hakea ohutta vaneria ja askarella mulle laatikoihin väliseinät, mutta laskeskelin just että siihen mahtuu melkein kuutio helmiä, vau. Tulee pöydän tilalle, sen alla tila olikin ihan turhaa. Tollanen karttalaatikosto on ehkä hiukan turhan järeä ja vaikeasti hankittava tavalliselle harrastajalle, mutta ikaeasta löytyy hiukan pienempi vastaava. Alex <3 Mä koitan juhannuksena tsempata ja esitellä mun ihanat Alexit. Kävin niitä monta kertaa ikeassa silittelemässä, ja viimein keksein mihin ne meille mahtuu. Ne siis on tehty A2 kokoisille papereille, eli isoja matalia laatikoita. Harakka kun olen, helmiharrastuksen ihanimpia puolia musta on vaan hypistellä helmiä, ja sitähän on saanu tehdä kun on helmiä järjestelly laatikkoihin.

Lauantaina tein jotain normaalista poikkeavaa, pakkasin tilaukset. Asikkaille se oli huono, sillä sunnuntaina lisäsin uutuksia, ja joku olisi voinut tahtoa lisätilausta vielä. Mutta mulle se oli selkeä mukavuuslisä, ja mä taidan itsekkäästä tehdä näin toistekin, anteeksi. Normaalisti aikaisemmin oon pakannut niitä vasta sunnuntai iltaisin ajatuksella että mun on ne pakko pakata, se on tuntunut hiukan ahdistavalle ja kun oon sen aina viime tippaan jättänyt on iskenyt väsykin kesken. Sitten se on vasta pakkopullaaa ollut, väsyttää,  mutta pakko jatkaa. Lauantaina ne meni silleen mukavasti sivussa kun seuraili Vickan häitä, ja sunnuntaina oli aikaa tehdä vaikka mitä. Isoin parannus oli kyllä tää maanantai, oon ollut ny monta maanantaita ihan rättiväsyny kun oon edellisenä yönä valvonut tilausten kanssa, mutta tänään mä oon intoa ja energiaa täynnä.

Katselin että kaupassa on nauhoissa helmiä  hiukan huonosti, etenkin säröhelmet ja perus läpikuultavat lasihelmet alkaa olla lopuillaan. Näitä mä en taida ehtiä naputella lisää ennen alvin muuttamista (hyvä päättäjä, oliko ihan pakko? kyseleepi yrittäjä joka ei nyt ehtisi sellasia muuutoksia näperrellä), joten heinäkuullekin siis jää uutuksia lisättäväksi (ja sillonhan niitä taas tippuu mun oven taa enempikin).

Korulippaan siivousta

keskiviikko, kesäkuu 16th, 2010

Siivosin pikaseen vanhaa korulipasta, ja tein sieltä löytöjä jotka halusin jakaa teidän kanssa. Nää on vanhempia tuotoksia, tuli ihan nostaginen fiilis kun nää osui käteen.

Ensin kiviriipus:

Nyt aattelette varmaan että mitäs ihmeellistä tässä on, riipus nauhassa, ei kovin luovaa. Riipus on mun lemppareitani, jota en ole vuosiin kuitenkaan käyttänyt. Sen voisi pelastaa narusta uusiokäyttöön johkin nykyiseen rojektiin, ja kenties se löytäisi taas tiensä käyttöön. Riipuksen luomistyö oli pitkä prosessi. Kivi on ensimmäinen kivi johon olen ihastunut. Katselin sitä monta kertaa, ja siivutin sen, mutta silti jostain syystä kuitenkin aina valitsin jonkun toisen. Kunnes päätin uhmata todennäköisyyksiä ja väsätä sen sydämen vastoin kaikkia neuvoja, välineitä eikä ohjausta ollut kuin pyöreisiin ja ovaleihin. Olen siis itekseni askarrellut tämä riipuksen nyrkin kokoisesta kivenmurikasta. Vaikeusasteen lisäämiseksi kerrottakoon että tästä on yli 10 vuotta jo kulunut, ja tekniikka on pikkasen mennyt siitä eteenpäin.

Tää toinenkin osui käteen, yksin ilman nauhaa. Tääkin on samalta aikakaudelta, tähän oikeastaan liittyisi tarinakin mut se on henkilökohtanen. Ajattelin tämänkin ottaa uusiokäyttöön, ehkä sille vielä paikka löytyy. Tämä ei sentään ollut nyrkin kokoinen kun aloitin, mutta kiven näköinen kuitenkin.

Sitten osui mun lempparibilekorukin käteen. Kun ei nyt ole tullut biletettyä enää (alkaakohan ikä painaa?), tämä saanut maata rauhassa laatikon pohjalla. Mutta mä niin tykkään tästä että tääkin on pakko esitellä:

Tämä ei ole mun tekemä, vaan sisko teki tän mulle kun kauheasti pyysin. Se ei oikeen istu ton kaulan ympärille, toi on paljon sirompi kun mun helttani, siksei se oikeen pääse oikeuksiinsa tossa. Ihku, nyt tekis hiukan mieli lähteäkin taas baanalle ;)

Sitten hääasiaa, kun asiasta toiseen pompitaan. Mä taidan olla vuosisadan surkein morsian. Mä en oo vieläkään askarrellu niitä kutsuja loppuun. No jos viikonloppuna sitten. Bändiltä tuli viestiä että häät lähenee, viittisinkö laittaa biisitoiveita. Sissus, niin ne läheneekin, mutten mä vielä ollu silläkään päätäni vaivannut. jos viikonloppuna sitten ;) Puku sentään etenee, tänään oli eteiseen ilmestyny laatikollinen tälläsiä:

Ne on niin pieniä (3mm) ja mä oon niin surkea kuvaaja ettei ne oikeen pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa. Laatuluokitus oli AAA, ovat hotfix kristalleja.  Mun pukuuni tulee näitä paljon :)

Opettajan koru

perjantai, kesäkuu 11th, 2010

Nyt kun kevät juhlat on juhlittu (aikoja sitten), voin hyvillä mielin esitellä mitä lähti opettajalle kitoksena tästä vuodesta. Lisäksi mun on esiteltävä helmikeskuksen mainos.

Elikkäs opettajalle lähti tällänen koru:

Koru on tehty makeanvedennugeteista, hiekkakivestä, kupariosista ja simpukkariipukseksta. Kaivoin taas porakonetta esiin ja tein riipuksen alaosaan kolmereikää johon laitoin pari isompaa nugettia ja kiveä roikkumaan. Simppeli ja hillitty, ei oikeen uskalla mitään kovin isoa värikästä tehdä kun ei yhtään tunne henkilöä.

Ennenkun koulut loppui tytär (heinäkuussa 10) toi kotiin lehden jonka olivat parityönä askarreelleet koulutehtävänä. Lehdestä bongasin tälläsen:

Helmikeskuksen salainen mainostelija jäi siis kiinni :D Tytär menee suoraan asiaan, niinkun sillä on tapana.

Haluun uudet tapetit

torstai, kesäkuu 3rd, 2010

…ja pakko mun on ne saada, koska nyt mulla on niihin sopiva korukin. Ei vaan, iski visio, ja se oli pakko toteuttaa heti, ja sitten se oli jaettava heti. Tapetointi kyllä saa odottaa häiden jälkeen, mutta se oli kiva tausta korulle, niin samaa henkee molemmissa.

Ne mitä vielä ei kaupasta löydy, koitan lisätä sinne joku päivä. Yllättäenkoru on taas tehty linkittämällä, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan mä tykkään. koru on taas kontrastilla leikkimistä, pronssia ja kirkasta ab särmikästä.  Mutta juu, nyt kuvia korusta ja mun hinkumasta tapetista:

Viikonloppuna mun tarttee esitellä Alex, mun uusi rakkaus.

Pöh, laitampa samaan konkurssiin vielä toisenkin korun, henki kun on sama. tämänkin tarpeet löytää tiensä joskus kauppaan. Tämä taas kuparista ja särmikkäistä lasihelmistä linkitetty.

Nyt mä keskityn mun ihkuun Alexiin…

Kevätjuhlakoru tyttärelle

keskiviikko, kesäkuu 2nd, 2010

Pienen tilausruuhkan takia eilen en jaksanut lisäillä siskon tuotoksia tänne, enkä lisää tänäänkään. Tänään askartelin itte korun, tyttärelle (heinäkuussa 10) kevätjuhliin, keltaista toivottiin.

Korussa on käytetty simpukkaa ja isoja opaakkeja lasihelmiä, linkittämällä:

Tyttö on sen verta siro että yksi nauha kukkaa riittii, sitten on kolme pussia noita keltasia ja yksi simpukkariipus. Riipukseen on porattu kaksi reikää lisää, ja niimpä siitä on tullut jakaja, tässä lähikuva:’

Simpukka on oikeasti tosi mielekäs materiaali työstää, se ei lohkeile ja pora uppoaa läpi aika kivasti. Rohkeesti vaan kokeilemaan, suosittelen. Eikä se tosiaan ole hankalaa, simpukkaan saa helposti pienen reiän. ite käytän 1,5mm poran terää, 1mm löytyis mutta se tuntuu niin hepposelle että pelkään katkovani sen.

Joku on laverrut meistä…

tiistai, kesäkuu 1st, 2010

..tunnustakoon heti! Ei vaan, olen hieman ihmeissäni hirmuisesta määrästä uusia asiakkaita jotka on kauppaan ilmestynyt ihan hirmuisella invaasiolla. Toki kaikki on tervetulleita, mutta näin hiukan vaille kaksi on pakko taas sanoa tilausten hiukan päässeen ruuhkautuneen. Lopussa taas pari siskon korua, kaulakoruja ja rannekoruja.

Niin, uusiin asiakkaisiin. Mä en mainostele, mutta joku muu taitaa tehdä. Ei siinä, ihan kiitollinen olen kun kerrotte kaverillekin meistä. Toivottavasti kuitenkin kerrotte meidän olevan tuskasen hitaita välillä, ettei heti tartte pettyä pahasti. Kun helmikeskus elokuussa aloitti, sanoin siskolleni että pärjään aika pitkään näin, mutta jos nää kertoo viidelle kaverilleen oon hiukan lirissä. Tänään ensimmäisen kerran pelkäsin sen tapahtuneen. Ollaan kokoajan tehostettu pakkausprosessia, nyt tuntuu että siitä ei enää paljoa enempää puristettua saa irti. jotain pientä on toki suunnitteilla, mutta sen näkee sitten kun se aika koittaa. Toisaalta, kun nyt on tilaukset pakattu niin pitkälle kun teippiä riitti, tuntuu taas sille että eihän tää vielä niin paha ollut. Iiiks.

Mutta nyt niihin Rian koruihin, kiitos taas kerran siskolle…