Archive for heinäkuu, 2011

Pieniä pommin purkajia (pupukuvia)

sunnuntai, heinäkuu 24th, 2011

Taas olisi kaikki poikaset kuvattu, ja nyt niistä olisi sukupuolet arvottu (saattaa vaihtua vielä uusinta arvonnassa…). Sitten olisi tiedossa suunnilleen millanen karva kenellekin tulee. lopussa lisätietoja siitä mihin se sitten vaikuttaa. Eli tässä niitä kuvia nyt olisi:

Pitkäkarvainen tyttö, luonnonmusta viittakuvio.

Raudanharmaa viitta poika (lähes musta versio), pitkäkarvainen.

Raudanharmaa uros, normi karva.

Raudanharmaa uros, pitkä karva.

Raudansininen (?) naaras, jännä karva. Pitkähkö, mutta laskeutuva.

Luonnonharmaa poika, pörhelö pitkä karva.

Luonnonharmaa viitta poika, lyhyt pumpulikarva.

Pullukka tyttö, pitkäkarvainen luonnonharmaa viitta.

Luonnonharnmaa viitta poika, pitkäkarva. Tämä kaveri etsii mailman parasta lemmikkikotia. Ehdottomasti sisäkaniksi, ja ainoaksi kaniksi. Mielellään kotiin jossa on kokemusta kaneista, eikä muita lemmikeitä. Lapset menee, mutta mielummin isompia lapsia. Kaverilla meinaan on synnytyksessä lähtenyt toinen takajalka. Kohta josta jalka on amputoitunut on terveen ja siistin näköinen, ei vaadi akuuttia hoitoa. Mutta vaatii jatkuvaa seurantaa, ja annan hoito-ohjeet mukaan. Vielä pysyy muiden perässä, mutta takajalka on sen verta tärkeä pupuselle, että uskon kaverin jäävän hitaamman puoleiseksi isompana, tästä syystä siis toivon ettei olisi muita eläimiä tai ihan pieniä lapsia, tämä ei välttämättä pääse karkuun. Tietty, kaveri on ranskis joten se tuskin edes tajuaa lähteä karkuun.

Muista sitten taas on hyvä huomioida toi karva, näyttäisi olevan pitkää karvaa useammallakin. Pitkäkarvainen versio ei ole standardin hyväksymä turkin muunnos ranskiksella, eli ulkomuotoluokkaan ei näillä kavereilla ole koskaan mitään asiaa. Lisäksi koska muunnos ei ole hyväksytty, sitä ei kukaan jalosta. Näin ollen turkki on hiukan hankala. Ensinnäkin, toiset tiputtaa kuulemma pitkän karvan pois puolen vuoden ikään mennessä. En ole itse tuohon törmännyt, pitkä karva on meillä pysynyt pitkänä ellen ole sitä saksinut, mutta siis tämä on hyvä huomioida. Karvanlaatu kärsii jalostuksen puutteesta,  eli se on hyvin pumpulimainen untuvainen, pehmoinen ja äärimmäisen takkuuntuva. Turkki siis vaatii hoitoa, harjaamista ja kampaamista mahdollisimman usein. Turkin voi myös saksia lyhyeksi. Turkin jatkuva hoito voi tuntua rasitteelta, mutta siitä saa palkaksi kanin jollasta ei voi käsittää. Ihan tosi, sanat ei riitä kuvailemaan sitä luottoa mikä näille tulee kun niitä on jatkuvasti nypitty ja kammattu.Nniin ja kyllä se karva tietty iän myötä paraneekin, vauvakarva on aina pehmosempi.

Näissä kavereissa oli pari hiukan poikkevaakin. Raudansinisellä naaraalla on jäskä karva. Se tuntuu normaalilta karvalta ja laskeutuu kun normi karva, mutta kyllä se pitkälle näyttää. Siinä kenties on sellanen muunnospitkästä karvasta johon jalostuksella pyrittäisiin jos tuota muunnosta jalostettaisiin. Tai sitten se on vaan sellanen saksalainen puolipitkäsininen versio mitä näki aikoinaan enempikin. Sitten on lyhkästä pumpulikarvaa tuotta yhdellä viittapojalla. Se saattaa vaihtua ihan tavalliseen karvaan, mutta mun veikkaus että siitä tulee samanlainen kun toisella emolla on, eli lyhyt mutta melko untuvainen, tuuhea ja takkuuntuva. Se ei vaadi samassa mittakaavassa hoitoa kun nuo pitkät, mutta toisinaan sitäkin tarvii harjata.

Mä petän mun helmiä… (massa laku ohje)

perjantai, heinäkuu 22nd, 2011

Aina välillä kaipaa vaihtelua, jaksaa entistä innokkaammin helmeillä kun tekee välillä jotain muuta. Kovin kauas ei mun syrjähyppyni mene, mutta polymeerimassat on se mun toinen juttuni. On kai jäänyt traumoja lapsuudesta, oon kolmas lapsi, mun perintömuovailuvahat oli jo valmiiksi harmaaruskeita möykkyjä. Ensin helppo ohje kuitenkin lakritsan tekoon, on muuten kopsittu idea jostain vanhasta helmilehdestä.

Tarvikkeet tulee tässä:

Kuva on taas hyvin mun näkönen. Pidemmän päälle tämä on välineurheilua, pasta kone on ihan pakollinen hankinta jos massoista yhtään innostuu, ekassa kokeilussa sen voi korvata kaulimella. Mutta pidemmän päälle pastakone on hankinta jota ilman ei voi olla. Sitten mulla on tossa tollanen pikkunen neliömuotti, sillä saa helposti saman kokoisia paloja paineltua. Oon huomannu ettei tässä lajissa voi olla tarpeeksi erillaisia muotteja ja leikkureita, niinkun sanoin, välineurheilua. Sitten mulla pari kaakelia, jotka on valkoisia joten ei oikeen erotu kuvasta. Massoista irtoaa väriä esim pöydän pintaan ja kaakelin pinta on helppo pitää puhtaana. Sitten tuossa on massaa, tarkemmin sanottuna cernittiä. Älä osta cernittiä jos et omista pasta konetta, cernittiä tarvii työstää paljon että sen saa notkeaksi, katoon, fimoon ja premoon verraten cernit on miten sen sanoisi… surkeeta. Kuvasta puuttuu korupiikit.

Sitten hommiin. Kuten sanoin, massa värjää joten työskentele vaaleasta tummaan, eli tässä tapauksessjärjestys on valkoinen, vaaleanpunainen, musta, ja kaakelin päällä. Ensin massa siis pehmitetään notkeksi. Käsin veulaamalla, tai sitten pastakoneella. Jälkimmäinen on huomattavasti nopeampi tapa. Notkea massa vedetään lopulta levyksi, minä siis pastakoneella, paksuutena joko 1 tai 2. Levystä leikellään neliöitä.

Kun kaikkia kolmea väriä on tarpeeksi neliöinä aletaan kasata. Eli pohjalle mulla meni valkoinen, sitten musta. Mustaan painoin korupiikin. En siis vaan laittanut päälle, vaan piikki on painettu massaan, silmukan tarkotus olisi ankkuroida piikki tukevasti massaan. Vaaleanpunaisen laitoin pääälimmäiseksi, eli tuohon päälle.

Sitten valmiit lakut uuniin. Paketissa lukee paistohjeet, vaihtelee hiukan massojen välillä. Noin 120astetta ja 30min, suunnilleen.

Uunissa kovetut lakut odottelee koruiksi pääsyä… Tähän asti osallisina oli molemmat tytöt, lakut onnistuu pienempien lasten kanssa siis. Ainoa “ongelma” on että lakut ovat tosi aidon näköisiä, nuoremmalle sain painottaa ettei maista. Ja raskaana oleville projektia en suosittele, alkaa heti tehdä mieli lakritsaa. Koska meillä oli vime viikonloppuna menoja, oli tytöt mummulla yökylässä. Kiitoksena mummulle viimisen lomaviikonlopun käytöstä lasten hoitoon vietiin mummulle sitten yhdessä askarrellut korvikset ja kännykkäkoru jotka näytti tälle: