Archive for elokuu, 2011

Ostoksia ja massailua

sunnuntai, elokuu 21st, 2011

Viime viikolla Pasiltä pääsi melkonen ärähdys. Meillä on yhteinen talous, kaikki ns ylimääräset hankinnat ollaan keskusteltu. Esim Pasi vonku koko kesän uutta kovalevyä, musta se on ollu turha niimpä sitä ollaan lykätty, kunnes kuun alussa sitten hellyin ja suostuin. Noh, aina ihan kaikki meen taloudessa ei tätä sopimusta että keskustellaan kunnioita, ja voin häpeäksi myöntää että se omin nokkinen shoppailija oon minä.  Dääm, mä kaipaan joskus sitä aikaa kun sai kaunistella lukuja.

Tälläsiä olin shoppaillut, pari tekstuurilevyä, uusia muotteja, pursottimen ja..

…pari pakettia massaa. Oli tullut uusia värejä, ni mun oli pakko testata. Muuten oli tosi kivoja, mutta candy pink oli melkonen yllätys. Ajattelin sen hiukan toisenlaiseksi, mutta se on melkonen neon kikka pinkki. Otin tietty 3 pakettia, ajattelin että se sopii lakuihin, ja lakut on hyviä “täyte” massailuja. Ihan väärä sävy lakuihin, tarvii miettiä keksinkö siitä jotain vai seotanko jonku toisen kanssa siedettävämmäksi. Mä oon niin pihi että vähintään kaksi pellillistä pitää olla tavaraa jos alan uunia lämmittään, ja lakuja saa helposti pellilisen jos ei toistakin tekastua, ei tuu omantunnon tuskia tyhjän uunin lämmittelystä. Ja tota pursotinta mun oli heti kokeiltava, ja kehuttava. Se on ihana! Aikasemmin mulla on ollu halvempi muovinen malli, mutta pursotin sillä yhen 10cm pätkän kädet kipeinä ja totesin ettei se oo hyvä. Olis pitäny ottaa suosiolla heti kunnollinen, tota tuun varmasti käyttään ja paljon.

Toinen pellillinen tuli lähinnä pelkkää lakua, paria väriä, helmenä ja korviksena. Sitten tein muutaman suklaalevyn, niistä ajattelin korviksia väkertää kokeeksi. Eksyipä tälle pellille jokin tän massailun syy, kokeilin tehdä kaupasta löytyville akryylikameeille pohjia. Toinen mitä kokeilin on kestääkö ne uunia, mutta paltaan siihen myöhemmin, tällä pellillä  siis meni toi pohja ilman, mutta sen tekeminen oli melko hankala, kyllä se kamee sinne istuu, mutta en oo täysin tyytyväinen.

Toisella pellillä meno näyttää tälle. Keksit, no niistä tuli kyllä suklaakeksien näkösiä, muttei niistä kyllä nättejä korviksia saa, joten yläkerran barbit kiittää. Lehdet ja pyöreät riipukset saa pintaan vielä väriä, oli vaan pakko hiukan testata uusia muotteja ja tekstuurilevyjä.

Näistä mustavalkosista riipuksista tuli melko kivoja (metallihan kestää uunin ihan ongelmitta ihan vaan vinkkinä). Kai näistä tulee kirjanmerkkejä, en oo vielä yhtään varma. No sen näkee mitä teen, tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja kai se on pääasia :)

Sitten oli testattava uutta pursotinta ja se on vaan ihana. Ylös sauma kohtaan tarvii kehittää vielä jotain, mutta tämä siis tälläinen syksyn värinen kokeilu riipus, lasikapussejakin oli testattava heti (lasikapussikin kestää sen 130 astetta ilman mietintää). Niin siis mulla on kiertoilmauuni, niin sinne voi laittaa niin paljon kun peltiä sisään mahtuu kerralla, että mä tykkään siitäkin vekottimesta. Mutta sitten samalla lämpeemisellä halusin testata toisenkin satsin, paljon vähemmän tavaraa kun ekassa, mutta sellaisia testi juttuja joista ajattelin että saattaa tulla kiire ottaa uunista pois jos ei mene niinkun strömsössä.

Koe yksi: Mulla on tälläsiä silikoni muotteja. Ne ei oikeen toimi niinkun tykkäisin, se kuvio on aina epämuodostunut kun otan pois. ooon kokeillu tosi löysällä vanhalla, ja oon kokeillu hetken jähmettää jääkaapissakin ennen irrotusta, muttei oikeen mikään oo toiminu. Niimpä ajattelin etten häviä kun sen silikoni muotin jos kokeilen mitä se tykkää uunista. On mulla muffinsi vuokakin silikonista, joten miksei tämäkin. Törkkäsin jotain jämä massoja piukkaan ja uuniin. Kävi ilmi ettei mulla ole tällästä muottia enää, ja ettei nää toimi niinkun mun muffinsi vuokani. Mutta hei, kokeilemalla oppii.

Koe kaksi; mitä sanoo akryylikamee uunista. Näiden teko paljon helpompi kun sen siinä ekalla pellillä jossa toi kamee ei ollut uunissa, mutta kun en yhtään tiennyt mitä nämä tykkää uunista. Ja uutta pursotinta on taas pakko kehua, otin ensin paksumpaa pötkylää kun ajattelin että ohkasempi olis raskaampi pursottaa, mutta pöh, hujauksessa sitäkin tuli metrin verran vaikka vähempikin olis riittäny. Toi ohkasemmalla tehty on mun lemppari. Ja hei, tää kuva on otettu uunin jälkeen. Mutta tässä kohtaa sanottava, että ihan omalla vastuulla menee ne akryylikameet sinne uuniin jos laitatte, nää kesti mutten lupaa mitään.

Sitten viimisenä pikanen päivitys vanhaan massalaku ohjeeseen, kun siinä tuli tehtyä vaan riipus mallisia lakuja, mutta saa niistä helmiäkin. Reiän voi tehdä tökkäsemmälläkin kun helmi on kasattu  kokoon, mutta mulla ainakin lakut vääntyy ja menettää muotonsa. Mutta mäpäs teen reiän näin. Eli otan keskimmäisestä pienen soiron pois, se ei ole enää neliö vaan kaksi kolmiota. Laitan mä tikun sisään kun painan kannen  kiinni ettei reikä mee vahingossakaan umpeen ja saan osat kunnolla yhteen, sitten tikku mäkeen ja uuniin :)

Saako omista helmistä tykätä näin paljon?

perjantai, elokuu 12th, 2011

Eilen tuli pieni erä helmiä, avasin laatikot ja kuplamuovi kääreet ja oon ihan haltioissani, ja halusin ja hiukan esimaistiasia teidän kanssa. Nämä herkut siis löytää tiensä viikonlopun aikana valikoimaan:

Tuosta hiukan hahmottaa mittasuhteitakin. Perhonen keskellä oli iloinen yllätys, se on ihan mielettömän upea ja iso. Sitten tulee pari uutta tuoteryhmääkin, toinen niistä on kapussit. Ihania, mulla sormet syyhyä päästä väkertelemään koruja. Toinen uusi tuoteryhmä, no sitä te joudutte odottamaan että tulee kauppaan mutta vähintään yhtä ihana sekin. Vintage tyylisiä koruja tekeville on tulossa paljon uusia osia. Mutta näin lyhyesti tällä kertaa, eka erä kuvia olis otettu ja koneella, toivon mukaan akku olis nyt ladannut niin saan lisää kuvattua. Ehkäpä tännekin tulee vielä joku räpsästyä.

Näin tehdään vaijerikoru

maanantai, elokuu 8th, 2011

Toivottiin tällästä rautalanka mallia, joten toivottavasti tällä pääsee alkuun. Teen rannekorun, mutta samalla tavalla syntyy kaulakorukin. Tämä on siis on melko pitkälle selitetty versio, mutta jos jotain kysyttävää niin rohkesti kommenttiosastolle kysymystä.

Ensin työvälineet:

  1. Kärkipihdit
  2. Katkaisupihdit (/sivuleikkurit)
  3. Pyöröpihdit
  4. Puristushelmipihdit

Kaikkia edellä mainittuja ei tarvitse, ja kokeilemiseen käy ihan työkalupakista löydetyt työkalut. Ja kun kärpänen puraisee ja haluaa alkaa harrastaa, pihdit saa hankittua vaikka rautakaupasta (ei nelosta), tärkeintä on että ne sopii käteen. Toki tiedän sellaisen helmikaupan josta kaikki pihdit kannattaa hankkia ;)   Kärkipihdit on se jota käytän itse eniten, puristushelmipihdit se jota käytän vähiten. Syy tähän on tottumus, kun aloin harrastaa ei tarjolla ollut jälkimmäistä vaihtoehtoa ja vanha koira ei opi uusia temppuja. Kummallakin voi siis tehdä saman, näytän myöhemmin mitä eroa näillä on. Kärkipihdeillä on myös kätevä pitää kiinni ja kiristellä, kärkipihdit on mun suosikkini. Katkasupihdit on ehdoton hankinta, niillä katkaistaan koruvaijeri. Älä käytä saksia, vaijeri luultavasti katkeaa saksilla, mutta ne on entiset sakset, vaijeri on muovipinnoitettua terästä joten se jättää jälkensä. Pyöröpihdit, no niitä et tarvitse tässä projektissa, jatko-osassa kyllä (joka tulee myöhemmin joskus).

Sitten on kaikenmailman härpäkettä jota voi käyttää jota kuvassa ei ole. Näistä mainittakoon pyyheliina tai vaikkapa noin A3:n kokoinen fleecepalanen pöydälle. Kummankin idea on ettei sormista putoilevat helmet päädy lattialle, pöydältä ne tapaa hypellä lattialle ja muistuttavat sitten ikävästi imuroidessa itsestään kun ropisevat putkessa. Tai sitten konttailet lattialla pudonneiden perässä. Toinen kätevä on helmikolmio. Periaatteessa mikä tahansa pieni kippo kuten vaikkapa pilttipurkin kansi käy, muttei käyttömukavuudessa ihan vastaa samaa. Tämän idea on siis että saat käytettävät helmet kaadettua pussista tai purettua nauhasta kippoon, jossa ne pysyy yhdessä paikassa mutta on kuitenkin kokoajan käsillä. Se missä pilttipurkin kansi häviää helmikolmiolle on kun laitat ylijääneet pienet helmet takaisin pussiin, kolmion kärki on melko kätevä nokka takaisin pussiin kaatamisessa, siemenhelmille ihan ehdoton.

  1. Koruvaijeri
  2. Erillaisia isoja kivihelmiä
  3. Puristushelmen päälisiä
  4. Vaijerinsuojia
  5. Puristushelmiä
  6. Salpalukko
  7. Pieniä lasihelmiä
  8. Helmihattuja

Sitten osien pariin. Valitsin tarkoituksella helmiä joita ei kaupasta löydy, idea ei ole tehdä samanlaista rannekorua, vaan auttaa rohkeasti kokeilemaan; päästää oma mielikuvitus valloilleen. Kaikkia osia ei tarvitse, tämän idea on selittää miten ihan tavallisia osia käytetään. Ja muut lukot laitetaan samalla tavalla, laitoin tähän nyt vaan salpalukon, mutta jos ei ole salpalukon ystävä niin muutkin laitetaan samalla tavalla.

Sitten miten puristushelmipihdit toimii..

1-2. Se taaempi kolo, joka on U:n mallinen, sillä puristetaan ensin. Mä en ole näiden pihtien kanssa mestari, idea olisi saada molemmat vaijerin päät puristushelmen vastakkaisiin reunoihin, sinne U:n kumpaankin kärkeen. Mulla ne tapaa jäädä enemmän tai vähemmän keskelle, mikä vaikeuttaa seuraavaa vaihetta.

3. Se etummainen kolo taittaa puristushelmen kaksin kerroin.

4. Ja valmiina se siis on siisti pieni nökerö.

Mutta…

Aikana ennen puristushelmipihtejä se tehtiin näin. Eli kärkipihdeillä puristushelmi liiskaksi.

Tämän kuvan olisi tarkoitus havannollistaa mitä eroa kahdella edellä mainitulla sitten on, muuta kuin kuvien määrässä. Numero 1 on puristettu kärkipihdeillä ja 2 on puristushelmipihdeillä, kummatkin puristushelmet on samankokoisia alkujaan, puristushelmipihdeillä siitä tulee pienempi kun se pyöristetään kaksin kerroin. Mutta sanottakoon että ko puristushelmi on 2mm, eli ylläoleva kuva on suurennos.

Sitten aloitetaan.

  1. Vaijeri
  2. Puristushelmi
  3. Vaijerin suoja
  4. Lukko
  5. Ja tähän oltaisiin menossa…

Eli aloitetaan vaijerista. Sitä leikataan tarpeeksi pitkä pätkä. Alkuun mittaa hiukan reilu se mitä luulet tarvitsevasi ja kumpaankin päähän ylimääräiset 7-10cm  päättelyyn. Parempi ottaa liian pitkä kuin liian lyhyt, vaijeria ei jatketa millään ja etenkin alkuun liian lyhyillä päillä päättely on melko turhauttavaa. Sitten puristushelmi, edellä kävin lävitse tavat puristaa se. Ja kun katsotaan kohtaa 5, voidaan huomata että tämä vanhakoira ei ole siis oppinut uusia temppuja, olen sen siis liiskannut kärkipihdeillä.  Vaijerinsuoja, sen tarkoitus on suojata vaijeria. Aina sitä ei voi käyttää, esimerkiksi on jakajia ja monirivisiä lukkoja joissa siistempi tulos tulee ilman, sitten lisäksi kaikki ei näitä käytä vaikka voisikin. Vaijerinsuoja ei siis ole mitenkään pakollinen osa, se suojaa nimensä mukaisesti vaijerin tekemää u-käännöstä, mutta esimerkiksi ryhmässä jossa itse koruilen suojia käyttää lisäkseni ehkä kaksi, käyttämättä jättää useampi. Löytyy helmikirjojakin jotka ei vaijerinsuojasta ole kuullut, joten ei kai sen pois jättäminen niin suuri rikos ole. Minä kuitenkin käytän.

Puristushelmen päälinen. Se on samanlainen kapistus kuin vaijerisuoja, minä käytän, moni ei. Ei mitenkään pakollinen, itse kuitenkin tykkään että lopputulos on minun silmään siistempi päälisellä kuin ilman. Tietty, minäpä liiskaan puristushelmeni “väärin”, hyvä ne jollain on peittää ;) Koruilussa ei siis ole oikeaa ja väärää, vaan makuasioita, joista ei kiistellä. Vaikka minä teen näin, halusin kuitenkin kertoa ettei se ole mitenkään ainoa tapa. Sama pätee puristushelmen päälisen laittoon, jos sellaisen päätyy laittamaan, voi sen tehdä kärkipihdeillä (2.) tai puristushelmipihtien pyöristysosalla (1.). Kummallakin se puristetaan varovasti kiinni.

Nyt meillä siis pitäisi olla toimiva alku joka näyttää jommalta kummalta alta olevalta tai sitten joltain siitä välistä:

Se riisutuin malli, vain pakolliset osat. Jotain väliltä olisi  tähän puristushelmen päälinen tai vaijerinsuoja.

Versio kaikilla nippeleillä ja nappeileilla, löytyy siis vaijerinsuojat ja puristushelmen pääliset. Jompi kumpi tai siitä väliltä, nyt on kuitenkin alku valmis. Niimpä haluan sanoa jotain helmien valinnasta.

Ei näin, ahneella on sellanen loppu, kais tiedätte. Pelkät isot helmet ei yleensä toimi. Yllä olevan korun vikana on ettei se taivu, ei senttiäkään enempää kuin kuvassa. Eli se ei mene edes kiinni, ja tuskin on kauheen mukava tai pitkäikäinen vaikka menisikin. Tästä saa parilla eri tapaa toimivan, mutta tämä tönkköys on hyvä ottaa huomioon suunnitellessa.

Yleensä ei ole toivottavaa päätellä näin löysään, mutta tälläinen päättely tekee pelkistä isoista helmistä tehdyn korun toimivaksi, tämä antaa tilaa helmien elää, ja koru taipuu näin kiinni.

Eli rannekoru näyttäisi tältä yllä olevalla elämisvaralla. Mun suosima vaihtoehto on käyttää isojen helmien välissä pieniä helmiä; välihelmiä, tai siemenhelmiä (ne on sellaisia tosi pieniä lasihelmiä) tai mitä nyt sattuu keksimään.

Päädyin siis pieniin helmiin välissä, ja laitoimpa helmihatunkin tuomaan ilmettä lisää. Tämän kuvan tarkoitus on kutenkin osoittaa mistä kohtaa ylimääräisen vaijerin voi pätkäistä pois, parin helmen jälkeen. Jos tekee kovin isoista helmistä kaulakorua, ja epäilee että korusta tulee raskas, toinen puristuhelmi tässä kohtaa ja pätkäsy sitten vasta parin helmen päässä tuo lisää kestävyyttä. Mutta tästä tulee rannekoru joten pätkäsen tuosta ihan helmen vierestä. Ja sen jälkeen pujotellaan helmiä kunnes ollaan toisessa päässä korua.

Sopivan pituuden saa joko sovittamalla tai mittaamalla välissä. Sovitan omaan ranteeseen, joka sitten näkyy lopputuloksessa, paitsi että ranteeni on paksu, pidän roikkuvasta rannekorusta; lopputulos on monen makuun liian pitkä. Ja koska tässä notkeutta tuli noista pienemmistä helmistä välissä, vaijeri kiristetään, eikä jää mitään elämisvaroja. Ja päättely menee peilikuvana aloitukselle, ja pujotella sinne parin helmen päähän taas missä katkaistaan ylimääränen vaijeri heti helmen reiän vierestä. Kunhan ollaan ensin liiskattu se puristushelmi.

Ja sitten se olisi valmis! Yhteenvetona kertaan vielä mitä tarvitaan:

  • koruvaijeria
  • katkaisupihdit
  • kärkipihdit tai puristushelmipihdit
  • puristushelmiä
  • lukko
  • helmiä

Sitten mitä minä käytin edellä mainittujen lisäksi:

  • vaijerinsuojia
  • puristushelmen päälisiä
  • helmihattuja

Nyt rohkeasti kokeilemaan!

Tapa tämäkin viettää perjantai iltaa… (huoltovinkki kaikille läppärin omistajille)

sunnuntai, elokuu 7th, 2011

Korukilpailun äänestyksen piti alkaa perjantaina, mutta kuten facebook ryhmässä ja kaupan etusivulla kerroin, tekniikka petti. Niimpä ajattelin jakaa asiakkaille joilla on läppäri käytössä sellaisen pienen mutta toimivan huoltovinkin joka kannattaa tehdä ennenkun on myöhästä. Tämä on sellanen tee niinkun sanon, älä niinkun mä teen hommeli, sillä jos mä olisin kiltisiti kuunnellut omia neuvojani niin perjantaina olisi kone toiminut ihan normaalisti. Nyt sen sijaan tuli tehtyä melkonen määrä hommia sen toimimisen eteen.

Olen samasta viasta korjannut tuttujen läppäreitä kymmeniä kertoja. Itseasiassa tämä on on ollut ainoa vika joka niissä on ollut, joten vaiva on melkosen yleinen. Ja siis ongelma on pöly, hiukset, koirankarvat yms. (Sanottakoon silti että vaikka tää on se mitä mun pitäs tehdä työkseni, en ole sitä päiväkään koskaan tehnyt, mutta vikana tämä on mun tutuilta ollut ainoa löydetty)

Kone alkaa oireilla huomaamattomasti asteittain, joka päivä tuulettimen suhina hiukan lisääntyy, mutta niin hiljalleen ettei sitä välttämättä edes huomaa. Joku tuttusi saattaa lopulta ihmetellä miksi kone suhisee niin paljon, mutta siihen pääsee siis itse tottumaan. Seuraava oire on sammuilu. Yhtäkkiä kesken käytön, kone sammuu ilman mitään varoitusta. Todennäköisesti kone tuntuu lämpöiseltä käteen. Jos yrität heti käynnistää uudelleen, se käynnistyy mutta sammuu pian taas uudellen. Jos koitat tunnin kuluttua uudelleen, kone käynnistyy ilman mitään kipua.

Jos katsot läppärin pohjaa tai kylkeä, löydät jostain ilmanvaihto aukot. Vältät yllä olevan onegelman jos edes kerran puolessa vuodessa otat imurin käteen ja imuroit näitä ilmanottoaukkoja. Se minkä alla näet jotain tuulettimen näköistä on tärkein, ja siitä todennäköisesti nousee eniten pölyä kun imuroit.

Sitten tapaus mun koneeseen. Eli älä tee näin. Olen todella laiska korjaamaan omia koneitani, tai tekemään niiden eteen juuri yhtään mitään. Itseassia Pasi on pidemmän aikaa, monta kuukautta, naputtanut mulle että imuroi se kone, suhina oli melkoinen. Taisi itseasiassa perjantaina, vielä kun kone toimi, sanoa että oon vaan niin pässi etten usko että mun koneessa olisi vikaa. Kyllä mä sen suhinan tunnistin, ja tiesin että olis tarvinnu imuroida, mutta liika laiskuus sammuttaa konetta vaivasi. Sitten mun kone sammui. Käynnistyi, mutta sammui heti. Ja sammui kun käynnistin. Joten otin imurin käteen, ja imuroin. Ja kone lähti taas käyntiin, suhina oli loppunut. Vaan mä olin auttamattomasti myöhässä, kone sammui taas. Tuuletin ei meinaan pyörähtänytkään kun käynnistin koneen.

Jos tuuletinta ei päälipuolelta imuroi ajoissa, se tarvii kaivaa koneen sisältä esiin ja putsata. Hyvällä tuurilla tuuletin herää henkiiin siitä, huonolla se kärähtänyt ja tarvitaan uusi. Yleensä tuulettimeen pääsee melko helposti läppärissäkin käsiksi, kaikki tuttujen läppärit on ollut mulle hyvin ystävällisiä tässä suhteessa. Mutta mun läppärini onkin toinen asia, tää tartti ottaa atomeiksi että pääsi tulettimeen kiinni. Suunnilleen jokanen osa tarvi irrottaa ennenkun oli tuulettimella. Sen sisältä löytyi peukalonpään kokonen melkoisen tiivis pölypallo, joka esti tuuletinta pyörimästä.

En huomannut ottaa kameraa ajoissa esiin, vaan vasta kun pöllypallo oli hävitetty ja sekä tuuletin että emolevy oli jo takaisin paikoillaan, mutta tässä siitä kuvaa:

Vasemmassa yläkulmassa siis näkyy ongelma, eli tuuletin.

Saman vehkeen sivuprofiili.

Ja mieletön määrä ruuveja.

Kun pöllypallo oli pois, rohkeasti laitoin läppärin kasaan, pistin kädet ristiin, ja kun virrat laitoin tuuletin pyörähti. Luojan kiitos, muuten olisin metsästänyt uutta tuuletinta, ja tällä koneella on kaikki. Siis kaikki. Tottakai meidän nörttitaloudesta löytyy toimivaakin konetta mutta ei sellaista jolla olisi tarvittavat ohjelmat, tunnukset, tiedostot yms. Voin myöntää, ala huuli väpätti ja käsi tärisi. Pasia lainatakseni, meillä on vaan leipä kiinni tässä koneessa (ja juu, eihän ne tiedostot yms olisi mihkään kadonnut kun kovalevyt oli kunnossa mutta yhden läppärin taloudessa jossa tykätään tehdä viikonloppuisin töitä se ei paljoa lämmitä).