Archive for maaliskuu, 2013

Uusi ohje kuvattu ja pari helmeä

perjantai, maaliskuu 15th, 2013

Jahka on taas aikaa istua koneen vieressä kirjottelemassa on tulossa uusi ohje siitä miten nämä riipukset on tehty:

Samalla halusin jakaa uusimmat tuotokseni; cupcake helmet:

Eikä mulla tällä kertaa muuta :)

Massa FAQ (eli useimmiten esitetyt kysymykset)

torstai, maaliskuu 7th, 2013

Mitä on polymeerimassa?
Polymeerimassa on muovailtavaa kotiuunissa kovettuvaa muovimassaa. Eri merkkejä (kauppanimiä) on monta. Pienistä ominaisuus eroista huolimatta ovat kuitenkin samaa tavaraa ajatukseltaan.

Voiko eri merkkejä yhdistää?
Voi. Se mikä järki siinä on, on sitten eri juttu. Ja tietenkin, aina kannattaa kokeilla ensin pienimuotoisesti. Jos yhdistettävien massojen paistoajoissa ja lämpötiloissa on eroa paistetaan ne matalimmalla lämpötilalla. Millefiorissa ei voi, koska kaikki samassa pötkössä käytetystä massasta tulee olla koostumukseltaan samaa.

Massan säilytys?

Massa tulisi säilyttää auringonvalolta, lämmöltä ja pölyltä suojattuna. Oikein säilytettynä massa säilyy vuosia.

Mitä työkaluja tarvitsen?
Hyvät kädet. Massailu käy käsien päälle. Alustaksi suosittelen kaakelia, mutta hätätapauksessa kaakelin voi korvata pöytään teipatulla leivinpaperilla. Massasta saattaa irrota väripigmenttejä joten työskentelyalusta on hyvä suojata. Kaakelin hienous on, että kaakelin voi laittaa uuniin. Esimerkiksi valmiiksi tehdyn riipuksen muoto voi vääristyä jos sitä siirtää. Tarvitset myös terän jolla leikata massaa ja joko muovikaulimen tai massamankelin (pastakone) jolla massan saa notkistettua. Paistoa varten tarvitset uunin, kiertolilmakin käy, muttei mikro. Vauvankosteuspyyhkeet ovat mukava lisä käsien, työkalujen ja tason puhdistukseen.

Massailun aloittaminen?
Massailu aloitetaan aina työstämällä massa notkeaksi. Jostain olen lukenut hyvän vertauksen että massaa tulisi ajatella hiukan kuin maalia; seistessään kemikaalit erottuu ja käyttöä varten ne tarvitsee sekoittaa uudelleen. Näin on myös massan kanssa, se on sekoitettava huolellisesti ennen käyttöä. Lämpö, liike ja paine notkistaa massan.
Painetta ja lämpöä saat massaan helposti istumalla pari minuuttia ennen työstöä paketin päällä. Massan voi työstää joko muovikaulimella tai massamankelilla. Massa leikataan paketista ohuina siivuina jotka joko kaulitaan kaksinkertaisiksi ja taitetaan tai käytetään pastakoneen lävitse ja taitetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Massa on tarpeeksi hyvin työstetty kun kaksinkerroin taittaessa massalakana ei murru taitekohdasta. Numeroina isosta paketista tullut massa kaipaa 10 kertaa mankelin läpi menoa, pienestä 20 ja värilajitelmasta 40. Nämä on suuntaa antavia, mutta siis koolla on väliä, mitä isommasta paketista massa tulee sitä notkeampaa se on.

Mutta kun se vaan murtuu?

Maltti on valttia. Toisinaan massa vaatii vaan enemmän työstämistä. Mikäli massa vaan murtuu ja murtuu voi massan välillä pyöräytää kämmenien välissä isoksi palloksi ja pyöritellä hetken kunnes taas siivuttaa uudelleen. Katon metallivärit (helmiäinen, hopea, kulta ja kupari) sisältää erityisen paljon micaa (pientä pulveria joka tuo metalliväriin sen hohdon), joten etenkin metallivärit voi olla hankalia työstää. Mikäli ei tee millefioria voi kokeilla sekoittaa joukkoon läpikuultavaa massaa, metalliväreihin jopa puolet. Myös nestepolymeeriä voi sekoittaa tipan murenevan massan sekaan. Mutta on hyvä muistaa kohtuus, mielummin käyttää enemmän mankelin läpi kuin sekoittaa joukkoon muuta. Ja millefioria tehdessä ei sotketa joukkoon mitään.

Kun massa on liian pehmeää tai kovaa?
Massassa on pehmentimiä jotka notkistavat massan, huolellinen massan työstäminen sekoittaa pehmentimet massaan tasaisesti. Toisinaan massa kuitenkin on vaan liian notkeaa tai ei notkistu millään. Liian notkeasta massasta saa jäykempää imeyttämällä pehmentimiä pois. Massa kaulitaan levyksi ja laitetaan kahden kopiopaperin väliin. Päälle painoksi vaikkapa puhelinluettelo, ja annetaan olla ainakin pari tuntia ellei jopa yön yli. Kopiopaperiin jää näkyvä läikkä kun pehmentimet imeytyy paperiin.
Pehmentimiä voi siirtää myös toiseen massaan, liian notkea ja liian jäykkä massa pussiin päällekkäin ja pussin päälle painoa yön yli. Seuraavana päivänä liian notkean massan pehmentimet ovat siirtyneet toiseen massaan.
Lisättävä on että vaihdettuani Katoon en ole kumpakaan joutunut tekemään, ennen kylläkin.

Sitten massaillaan?
Massasta saa tehtyä mitä vaan mielikuvitus keksii. Helmiä, riipuksia, pieniä käyttöesineitä, veistoksia, miniatyyrifiguureita, vain mielukuvitus on rajana. Hakusanaksi googleen polymerclay ja maailmalta löytyy innoittajia. Erivärejä voi yhdistää ja sekoittaa uusia värejä. Hyvä kuitenkin muistaa työskennellessä, että jos vaan mahdollista aloittaa vaaleimmasta ja etenee tummempaan. Etenkin valkoinen väri on armoton. Pienikin hippu muuta saa sen likaiseksi, eikä edes huolellinen työvälineiden puhdistaminen aina auta. Massan sisään voi laittaa metallilankaa joka tukee pitkiä tai korkeita ohuita töitä. Isoja palloja saa kevyemmäksi tekemällä sisälle foliopallon. Mitä vaan mikä kestää uunissa paistamisen
Kumihanskoilla vältät sormenjäljet, mutta muutoin et hanskoja tarvitse.
Massaa voi leimata, siihen voi sekoittaa erillaisia kimalteita ja jauheita. Työkaluja ja tapoja on lukematon määrä, omasi löydät rohkeasti kokeilemalla.

Miten ne työt sitten paistetaan?

Ihan kotiuunissa. Ja uunia voi käyttää vielä sen jälkeenkin ruuanlaittoon. Ainakin Kato on CE merkitty, ja myrkytön. Paistoaika ja lämpötila vaihtelee merkin mukaan. Tämä ohje on vain Katosta tehdyille töille. Kato ei kutistu uunissa eikä muuta väriään, läpikuultavaa lukuunottamatta. Töissä joissa läpikuultavaa on käytetty, suosittelen paistamaan 130C asteessa 30min, kun taas muita töitä noin 145C asteessa 12min. Katon suositeltu paistolämpötila on 130-150C ja paistoaika 10-30min. olen kuitenkin huomannut että läpikuultava alkaa helposti kellertää 150asteessa, joten siksi suosittelen sille matalampaa lämpötilaa.
Paistoalustana käy se työskentelyssä käytetty kaakeli. Kuitenkin pyöreisiin muotoihin, kuten vaikkapa helmeen jää tasaisella paistettaessa painauma, joten helmiä paistan kopiopaperista taitellulla haitarilla. Veistoksia ja figuureita voi tukea erillaisin foliosta tai rautalangasta tehdyin tuin. Yksi tapa paistaa on haudata työt leivinjauheeseen, jolloin koko työ upotetaan leivinjauhe kekoon ja paistoaikaan lisätään 5min.
Jos olet epävarma uunistasi suosittelen hankkimaan paistolämpömittarin. Työn polttamista tulee varoa. Palaessa työstä irtoaa todella erikoinen tuoksu, pinta muuttuu lasikiiltoiseksi ja alkaa kuplia. Mikäli työ palaa, sammuta uuni, avaa luukku, tuuleta hyvin, ja poistu tilasta. Palokaasujen (minkäänlaisten) haisteleminen ei ole suositeltavaa. Koska palamisen alkuvaiheessa työhön tulee todella kaunis lasimainen kiiltävä pinta, tiedän töitä poltettvan tahallasestikin. Älä kuitenkaan koskaan ylitä 175C lämpötilaa, ja tarkkaile uunia sillä pinta alkaa kuplia hyvin nopeasti jolloin työ menee pilalle. Tahallinen poltto vain omalla vastuulla enkä suosittele kuin kokeneille massailijoille.

Onko työ sitten valmis?

On, jos siltä tuntuu. Työn voi paistaa uudelleen ja uudelleen, ja toisinaan eri työvaiheiden erikseen paistaminen helpottaa työskentelyä. Tärkeintä paistamisen jälkeen on kuitenkin muistaa että juuri uunista tullut työ on hauraimmillaan, joten työn kannattaa antaa jäähtyä rauhassa. Uunista tulleen työn voi maalata, hioa, kiillottaa, lakata, sitä voi kaivertaa, ja edelleeen vain mielikuvitus on rajana. Paistettu työ ei enää palaa muovailtavaan tilaan uudelleen, mutta jatkokäsittelylle on monta mahdollisuutta.

Copyright Helmikeskus, www.helmikeskus.net