Hyvä tapa pilata harrastus on tehdä siitä työ

Ei, emmä valita, mä rakastan mun työtä.

MUTTA. Ei tää oo aina pelkkää helmillä tanssimista. Välillä mun pitää shoppailla helmiä kauppaankin, ikävää ;) Ei vaan, tilausten tekeminen tukusta on yksi osa mun työtä. Ja teen sen ihan väärin. Varmasti olisi kaupallisesti järkempää miettiä tarvetta enemmän kuin tahtoa, mutta yleensä tilaukset tulee tehtyä puhtaasti siltä pohjalta että mulla on visio. Ja se mulla yleensä on tilausta tehdessä, ihan kristallin kirkas ajatus siitä mitä yhdistän mihinkin, ja voi noista sais kivat korvikset.

Ongelma kuitenkin on se että teen tilauksen tukkuun, se tarkoittaa että sitä tarvitsee odottaa. Ja odotellessa se visio joskus unohtuu. TAi sitten helmet saapuu kiireen keskelle. Naputan ne hätäsesti kauppaan yhtä hätäsesti otetuilla kuvilla. Ennen otin sivuun itelleni muutaman sieltä täältä, että kun kiire hellittää saan visioni toteuttaa. Työhuoneeseen vaan alkoi kertyi ylipursuava varasto odottavia visioita, samaan aikaan kun pää tuotti niitä lisää.

Olisko nyt hyvä hetki korukuvalle? Joo, on.

Tosiasia onettei se mun kiire hellitä oikeastaan koskaan, sitä on turha odotella. Jos nyt sattuu käymään se vahinko että aikaa on, en raaski ottaa kaupasta kun usein ne on ollut sitten kaupallisestikin kuitenkin ihan hyviä hankintoja, joku muukin on niistä visioita saanut. Antaa olla kaupassa, on mulla muitakin helmiä vielä ihan riittämiin. Ja niin jää usein sekin visio sitten vaan sinne mun korvien väliin pyörimään. Yleensä päädyn koruja tekemään niistä helmistä jotka kaupasta on jo loppu.

Jos tuotetta tulee 10kpl varastoon, varastosaldoksi tulee 9. Ei se yksi ole mulle varattuna, vaan se on siltä varalta että jos käy jotain, esim joku tuote täytyy lähettää syystä tai toisesta uudelleen. Joo, niinkin joskus käy. Sitten kun ne 9 on myyty, täällä pyörii yksi ilman omistajaa. Ei sitä aina laita kauppaan, se päätyy messuille, kurssille tai sitten mä teen siitä korun. Se vasta järkevää, on tehdä malli tuotteesta joka on jo loppu.

No, nyt mä vähän eksyin aiheesta. Tällä kertaa päätin olla fiksu. Kesä on se ainoo hetki vuodesta kun mulla ei ole kiire. Tai on mulla, mutta ei sellanen. Niimpä nt kun sain uudet ihanat helmiäiset kotiin jätin niistä rimpsun tai pari keittiön pöydälle, ja ilmoitin helmeileväni. Onneksi mulla on aviomies joka tukee ja kannustaa ja ennenkaikkea ymmärtää. Niimpä se huolehti lapset ja mä sain helmeillä.

Ylemmässä korukuvasssa on esim violettia helmiäislasihelmiä ja savunharmaita särmikkäitä rondelleja. Sydän lukkoa, sydän riipusta ja iki ihanaa sulkaa. Ja tietenkin, USKO TOIVO RAKKASU RENGAS.

Toisessa korukuvassa onkin sitten taas tätä helmiäislasihelmeä.

Näin. Nyt mä oon tyttyväinen itteeni. Se oli ekat kaksi kuvaa. Hyvä minä. Mulla on paljon lisääkin kuvia koska mä sain helmeillä ihan rauhassa hyvän aikaa. Useampana päivänä. Nämä ei mene korkauppaan, ainakaan vielä. Nämä lähtee kursseille malleiksi ja messuille myyntiin.

Oikoluen joskus toiste, sori…

Leave a Reply

You must be logged in to post a comment.